|
POROPETRA LYRICS
"Poropetra" (2004 EP)
1. Tunturikukka
2. Västäräkki
3. Salon sahti
4. Saare piiga
5. Tuulikannel
1. Tunturikukka
Neitshykkäni, mielittyni,
tyttöseni lemmittyni,
valkovuorten valvattini,
suloinen tunturikukka.
Silmissäs' on sysilämpö,
huulillas' on mesimarja,
hivukses' on hopiasta,
syömmes' on täysi kultaa!
Vartesi on villi virta,
minä koski kuohumassa,
rintasi on rajuilma,
minä vihla väläjämässä!
2. Västäräkki
3. Salon sahti
Siittä juoksi Hiien Hirwi,
Poropetra poimetteli,
Pohjan poikien perille,
Lapin lasten tantereille.
Sorkanpiällä soukahautti,
potkasi koan ovea.
Joihe jookkit jalot poies,
siemasihe sahit sorjat.
Ihte lausu Hiien Hirwi,
Poropetra perusteli,
kaljasta katajasesta,
olosesta otrakuusen:
"Salon sahti suuremmoine,
mehtän mesi meutovaine,
sulajavi suonissani,
kiemartavi kehossani."
Siittä möyri Mesikämmen,
korven kolli Källeröine,
Pohjan poikien perille,
Lapin lasten tantereille.
Käpälällä kiännähytti,
räpäsi koan ovea.
Joihe jookkit jalot poies,
siemasihe sahit sorjat.
Ihte lausu Mesikämmen,
korven kolli karjahteli,
kaljasta katajasesta,
olosesta otrakuusen:
"Salon sahti suuremmoine,
mehtän mesi meutovaine,
sulajavi suonissani,
kiemartavi kehossani."
Siittä juopu Hiien Hirwi,
Poropetra pöllämysty.
Siittä juopu Mesikämmen,
korven kolli kännitteli.
Mittelivät mahtejansa,
verestivät voimiansa:
joivat jookkit kilvan kulkkuun,
siemasivat sahit sorjat.
Ihte lausu Wiinamoine,
viiksitukka viisasteli,
kaljasta katajasesta,
olosesta otrakuusen:
"Salon sahti suuremmoine,
mehtän mesi meutovaine,
vie voiton kaikista meistä,
eläimistä ja ihmisistä.
Wiina vahvin voitehista,
salon kalja salvosista,
elähyttää elottomanki,
ilahuttaa ilottomanki!"
4. Saare piiga
Saare piiga, sõstrasilma,
nägi murul noore mehe,
nägi kaldal kangelase;
läks siis vähe ligemale.
Tahtis lauljat tunnistada,
kas tulnd Soomest sugulane,
ehk kas Virust viinakruusi,
kosilane kihladega?
Liuges kalda ligemalle,
äkilise serva peale,
üle kaela merre kukkus,
mere põhja sügavusse.
Laine kattis lapsukese,
vesi mattis piigakese,
Saare eide silmatera,
Saare taadi tuvikese.
Kalevipoeg kargas merre,
liuges laine vaiba alla
kadund kana otsimaie,
uppund neidu aitamaie.
Aga lainte laia rüppe
pidas kinni piigakesta,
ega annud armukesta
märjast kaisust enam välja.
5. Tuulikannel
Lase maat mnuun lapsukkain,
levährä snää pianokaine.
Anna unen uisutella,
levov virran viäretellä.
Tuules soi mnuun kanteloni,
ilmas harppuin heläjävi,
se snuut Kultalahan viäpi,
unimaaham mukavahan.
|
|
