|  | 
 MOKOMA LYRICS
 
 
  
 "Valu" (1999)
 
 1. Kurjen laulu
 2. Pillipiipari
 3. Kasvan
 4. Viholliset
 5. Perspektiivi
 6. Valhettelija
 7. Seeste
 8. Se on minussa
 9. Väristyksiä
 10. Kauas aivot karkaavat
 11. Parasta ennen 0898
 12. Tyyssija
 
 
 
 
 
 
 
 1. Kurjen laulu
 
 Oli onnellisuus hetki vailla onnettomuutta
 Mennessäsi veit värit jäi jäljellle pelkkää mustaa
 On niin haikeaa katsella sinua nyt
 Ja niin vaikeaa katsella suurta hymyä huulillasi
 
 Kuulet laulun
 Kuulet laulun
 
 Tunnevammaisuuteni pukuun iloisen klovnin puen
 Aamuyöstä kun kallistan pääni niin huomista päivää jo suren
 On niin haikeaa katsella sinua nyt
 Ja niin vaikeaa katsella suurta hymyä huulillasi
 
 Kuulet laulun
 Kuulet laulun,
 laulun olen laulanut
 sen tuhannen kertaa ja kerroista viimeisin
 oli kait liikaa
 Se on kurjen laulu
 
 Ja sinä
 Kuulet laulun
 Kuulet laulun,
 laulun olen laulanut
 sen tuhannen kertaa ja kerroista viimeisin
 oli kait liikaa
 Se on kurjen laulu
 
 
 
 
 2. Pillipiipari
 
 Taidoillansa hän hämmentää,
 tempuillansa helposti kääntää pään
 Pesee sen huolella aivoista
 ja kohta huomaat marssivasi samassa tahdissa
 Kerää laumaansa kristallit,
 tinapaperit sekä porsliinit
 Oikeutta ei ole,
 armoa tunneta ei tässä joukossa tummassa
 Tummassa, tummassa, alistut!
 
 Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa
 Askeleet vihellellen tahdittaa,
 hetkessä tuulenkin saa nousemaan
 Vain sormellaan hän koukkaa mukaansa
 
 Äänillänsä hän houkuttaa,
 rivistöihin suorittaa kutsuntaa
 Katsoo silmiin ja kumartaa,
 ketään ei revitä mukaan väkipakolla
 Iättömyys on puolellaan,
 lihanuijan tavoin kun pehmittää
 Saa sinut luottamaan itseensä,
 veitsellänsä elämänkaarestasi osansa
 Omansa, osan saa!
 
 Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa
 Askeleet vihellellen tahdittaa,
 hetkessä tuulenkin saa nousemaan
 Vain sormellaan hän koukkaa mukaansa
 
 Hän ottaa kenet vain haluaa
 Hän saa kenet vain haluaa
 Hän ottaa kenet vain haluaa
 Hän saa kenet vain haluaa
 Hän ottaa mitä vain haluaa
 Hän saa, Hän saa, Hän saa
 Hän ottaa kenet vain haluaa
 Hän saa
 
 Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa
 Askeleet vihellellen tahdittaa,
 hetkessä tuulenkin saa nousemaan ja jatkamaan
 
 Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa
 Askeleet vihellellen tahdittaa,
 hetkessä tuulenkin saa nousemaan
 Vain sormellaan hän koukkaa mukaansa
 
 
 
 
 3. Kasvan
 
 Kierrän itseni tippa tipalta
 Kuivaksi omatunnosta
 Korkkiruuvina tarkkailen maailmaa,
 teen havaintoja Telluksen tavoista
 Kirkkaan valon lailla,
 joka paikka paikkaan avoimeen tunkeudun
 (en tunne sääliä)
 
 Kasvan korkeutta kuusi ja leveyttä viisi
 Varjollani peitän teidät alleni
 Olen pienin suurista mutta mahdu enää en
 Vanhaan maailmaani takaisin olen jättiläinen
 Silti vielä kasvan!
 Kasvan!
 Kasvan!
 Kasvan!
 
 Rakennan ympärilleni arktisen ilmaston
 Kylmyydellään tuskin hyttystä houkuttaa
 ja joka kerta kun kadulla tuulee
 Levitän käteni ilmaan,
 luulen osaavani myrskyllä ratsastaa
 (tunnetko sääliä?)
 
 Kasvan korkeutta kuusi ja leveyttä viisi
 Varjollani peitän teidät alleni
 Olen pienin suurista mutta mahdu enää en
 Vanhaan maailmaani takaisin olen jättiläinen
 Silti vielä kasvan!
 Kasvan!
 Kasvan!
 Kasvan!
 
 Kasvan korkeutta kuusi ja leveyttä viisi
 Varjollani peitän teidät alleni
 Olen pienin suurista mutta mahdu enää en
 Vanhaan maailmaani takaisin olen jättiläinen
 Edelleen vain kasvan!
 Kasvan!
 
 
 
 
 4. Viholliset
 
 Perässäni juoksee lauma susia
 Kuono avoimena odottava milloin olen valmiina
 Niiden käsittelyyn tuskaiseen,
 katsahdan ja kiljaisen:
 Mitä tekee mies tuo sänkyni alla?!
 
 Peilikuva huutaa:
 Hätätapauksessa riko lasi!
 Kaikki minua vastaan,
 maailma ja sinä
 Peilikuva huutaa:
 Hätätapauksessa riko lasi!
 Kaikki minua vastaan,
 maailma ja sinä
 
 Perässäni juoksee lauma kanoja
 Nokka avoinna ne odottavat milloin olen valmiina
 Käsiteelyynsä taivaalliseen,
 katsahdan ja kiljaisen:
 Mitä tekee nainen sänkyni alla?!
 
 Peilikuva huutaa:
 Hätätapauksessa riko lasi!
 Kaikki minua vastaan,
 maailma ja sinä
 Peilikuva huutaa:
 Hätätapauksessa riko lasi!
 Kaikki minua vastaan,
 maailma ja sinä
 
 Peilikuva huutaa:
 Hätätapauksessa riko lasi!
 Kaikki minua vastaan,
 maailma ja sinä
 Peilikuva huutaa:
 Hätätapauksessa riko lasi!
 Kaikki minua vastaan,
 maailma ja sinä
 
 Peilikuva huutaa:
 Hätätapauksessa riko lasi!
 Kaikki minua vastaan,
 maailma ja sinä
 Peilikuva huutaa:
 Hätätapauksessa riko lasi!
 Kaikki minua vastaan,
 maailma ja sinä
 
 
 
 
 5. Perspektiivi
 
 Etsiessäni tiedon jyvää olen seurannut sokeaa kanaa
 Se parvensa keskelle johti ja kukko silmäni puhki nokki
 Sain hyvältä hengeltä silmät, käyttöohjeeksi antoi:
 "Tärkeämpää kuin mitä näet tulee olla miten näkemäsi koet"
 
 Ei mene kauaa kun unohtuu ohjeet, heijastuu verkkokalvolle
 valikoiden vain rumat ja pahat näyt joita ohjaa pessimistiset tavat
 Etsin vieläkin samaa jyvää, mutta löydy se helposti ei,
 sillä jyvä on näkymätön, löytyy taskusta vasta kun aika on
 
 Miksi näen niin paljon rumuutta,
 siellä missä muut kauneutta
 Kun löydät katseellasi kevään ensi perhosen,
 minä lumen alta raadon jäniksen
 Miksi näen niin paljon rumuutta,
 siellä missä muut kauneutta
 Kun löydät katseellasi kevään ensi perhosen,
 minä lumen alta raadon jäniksen
 
 Hengitän satumaailmassa ja luulen voivani vielä
 nähdä keijun tai menninkäisen,
 mutta ymmärrä en kuinka kaunista on
 pelkkä sammaleen peittämä kanto,
 jonka päällä voi levähtää,
 silloin kun kiire matkalla on,
 vaikka hoppu tappaakin nautinnon
 
 Miksi näen niin paljon rumuutta,
 siellä missä muut kauneutta
 Kun löydät katseellasi kevään ensi perhosen,
 minä lumen alta raadon jäniksen
 Miksi näen niin paljon rumuutta,
 siellä missä muut kauneutta
 Kun löydät katseellasi kevään ensi perhosen,
 minä lumen alta raadon jäniksen
 
 Miksi näen niin paljon rumuutta,
 siellä missä muut kauneutta
 Kun löydät katseellasi kevään ensi perhosen,
 minä lumen alta raadon jäniksen
 Miksi näen niin paljon rumuutta,
 siellä missä muut kauneutta
 Kun löydät katseellasi kevään ensi perhosen,
 minä lumen alta raadon jäniksen
 
 
 
 
 6. Valhettelija
 
 Sisälleni syntyi pelle,
 jolle en koskaan nauranut
 Tuo pelle synapseihini on kaavansa koodannut
 Silloin kun hyppii,
 hypin minäkin, naurattaa naurat sinäkin
 Saadakseen yleisönsä repeämään hän salaisuutesi on paljastanut
 
 Älä uskoudu minulle, en ole sen arvoinen (Valhettelija)
 Älä uskoudu sillä en ole lupauksen arvoinen (Valhettelija)
 Älä uskoudu minulle, en ole sen arvoinen (Valhettelija)
 Ethän uskoudu minulle
 
 Tapahtuu hänen tahtonsa,
 saa minut näyttämään itseltään
 Toisinaan vetovoimansa maan ydintäkin vahvempaa
 Puolet minua ja puolet häntä,
 silti edusta en kumpaakaan
 Haluaa nähdä minun kärsivän kuin sian jota potkitaan
 
 Älä uskoudu minulle, en ole sen arvoinen (Valhettelija)
 Älä uskoudu sillä en ole lupauksen arvoinen (Valhettelija)
 Älä uskoudu minulle, en ole sen arvoinen (Valhettelija)
 Älä uskoudu sillä en ole lupauksen arvoinen (Valhettelija)
 Älä uskoudu minulle, en ole sen arvoinen (Valhettelija)
 Älä uskoudu sillä en ole lupauksen arvoinen (Valhettelija)
 Älä uskoudu minulle, en ole sen arvoinen (Valhettelija)
 Ethän uskoudu minulle
 
 
 
 
 7. Seeste
 
 Päkiät edellä on tietä tehtävä
 Valtavat aukot kantapäiden tilalla
 
 Ei tunnu miltään
 Ei tunnu
 
 Lepakot suunnistavat kaiun avulla
 Kuin ilmaa olen siksi minuun törmäävät
 
 Ei tunnu miltään
 Seisova vesi pyytää outoon syleilyyn
 Murheistenranta kutsuu uuteen kokeiluun
 Rikkomaan pintajännityksen painolla
 Hetkessä elollinen, elotonta massaa
 
 Pitkin kuunsiltaa aasta beehen yritin
 Haukkasin mutaa, kuravettä nielaisin
 
 Ei tunnu miltään
 Seisova vesi pyytää outoon syleilyyn
 Murheistenranta kutsuu uuteen kokeiluun
 Rikkomaan pintajännityksen painolla
 Hetkessä elollinen, elotonta
 Seisova vesi pyytää osaa syleilyyn
 Murheistenranta kutsuu uuteen kokeiluun
 Rikkomaan pintajännityksen painolla
 Hetkessä elollinen, elotonta massaa
 
 Pitkin kuunsiltaa aasta beehen
 
 
 
 
 8. Se on minussa
 
 Kaikkein rakastetut ovat kaikkein vihatuimmat
 Kaikkein halveksittavimmat aorttaani pitkin uivat
 
 Ei vika ole sinussa
 Jos viha löytyy minusta
 Se on minussa
 Jokin minussa hengittää
 Ei vika ole sinussa
 Jos viha löytyy minusta
 Se on minussa
 Jokin minussa hengittää
 
 Lupaan olla hyvä,
 lähes kämmenellä
 Sanoja en pidä,
 olenhan suvun lukua
 
 Ei vika ole sinussa
 Jos viha löytyy minusta
 Se on minussa
 Jokin minussa hengittää
 Ei vika ole sinussa
 Jos viha löytyy minusta
 Se on minussa
 Jokin minussa
 
 Ei vika ole sinussa
 Jos viha löytyy minusta
 Se on minussa
 Jokin minussa hengittää
 Ei vika ole sinussa
 Jos viha löytyy minusta
 Se on minussa
 Jokin minussa hengittää
 
 
 
 
 9. Väristyksiä
 
 Levitän kankaan ihollesi
 ja toivon kunpa vaan palaisi tuo henkäys elon huulillesi
 Kumarrun sinun puoleesi, haistelen tuoksua ihollasi
 Voisinpa olla luonasi
 
 Niin, niin se saa, sana sanalta lauseeni takaisin ottamaan
 Ja se saa voimallaan vahvimman mielenkin taipumaan
 Ja sen taas nostan jalustalle arvoonsa arvaamattomaan
 Se antaa väristyksiä kauttaaltaan
 
 Kasailen kiviä rinnallesi ja etsin risuja ristiksi
 Mitä vuoksesi en tekisi
 Suutelen hellästi otsallesi, rukoilen onnea matkallesi
 Sain kyvyn itkeä takaisin
 
 Niin, niin se saa, sana sanalta lauseeni takaisin ottamaan
 Ja se saa voimallaan vahvimman mielenkin taipumaan
 Ja sen taas nostan jalustalle arvoonsa arvaamattomaan
 Se antaa väristyksiä kauttaaltaan
 
 Niin, niin se saa, sana sanalta lauseeni takaisin ottamaan
 Ja se saa voimallaan vahvimman mielenkin taipumaan
 Ja sen taas nostan jalustalle arvoonsa arvaamattomaan
 Se antaa väristyksiä kauttaaltaan
 
 
 
 
 10. Kauas aivot karkaavat
 
 Kaiken jota hain, kaiken helposti sain
 Kaiken pystyn myös unohtamaan
 Vaikea perustaa valheiden maailman raunioille majaa totuuden
 
 En ole viisaita kuunnellut,
 en ole virheistä oppinut
 En aio neuvoja kuunnella,
 en tee virheitä
 
 Kaipaan sinua taittamaan risuja
 Joita pysty en murtamaan
 Kaiken jota hain, kakenko siis sain?
 Kaiken olen jo unohtanut
 
 En ole viisaita kuunnellut,
 en ole virheistä oppinut
 En aio neuvoja kuunnella,
 en tee virheitä
 
 Seinän rappaus murtunut ja päästä suoni katkennut
 Ei varaa soluakaan menettää
 Seinän rappaus murtunut ja päästä suoni katkennut
 Ei varaa soluakaan menettää...
 ...enää
 
 Kauas aivot karkaavat
 Kauas aivot karkaavat
 Kauas aivot karkaavat
 Kauas aivot karkaavat
 
 
 
 
 11. Parasta ennen 0898
 
 Auringon polttama ihoni hilseilee kuivuneille lehdille
 Tuulenvire levittää lehdet ulapalle
 Sadevesi piiskaa kasvoni autuaan onnelliseen virneeseen
 Nautin siitä suu auki ja tuoksun hyvälle
 
 Nautin siitä kun voin
 Nautin siitä kun pystyn tuon viileyden vielä ihollani aistimaan
 
 Pukeudun päästä varpaisiin toppahaalariin ja kumisaappaisiin
 Lähden sulalle jäälle tutkimaan jäniksen jälkiä
 Takkatuli kuivattaa varpaani, hiilien hehku tuo mieleen sanasi
 On nautittava vielä kun on mahdollista
 
 Nautin siitä kun voin
 Nautin siitä kun pystyn tuon vaihtelun vilun ja lämmön vielä aistimaan
 
 Muista:
 Nauti siitä vielä kun voit
 Nauti siitä
 
 Sanoma on sanottu ja sanoma on laulettu
 Sanoma on sanottu ja sanoma on laulettu
 Sanoma on sanottu ja sanoma on laulettu
 Sanoma on sanottu ja sanoma on parasta ennen 0898
 
 
 
 
 12. Tyyssija
 
 Lähestulkoon sokea neuvoo rampaa ylittämään katua
 Likimain kuuro nauttii päänsä sisällä soivasta sävelmästä
 
 Arkunkantaman päässä kodista
 Olen jo melkein perillä
 Arkunkantaman päässä kodista
 Olen jo melkein perillä
 
 Lähestulkoon sokea neuvoo rampaa ylittämään katua
 Likimain kuuro nauttii päänsä sisällä soivasta sävelmästä
 
 Arkunkantaman päässä kodista
 Olen jo melkein perillä
 Arkunkantaman päässä kodista
 Olen jo melkein perillä
 
 Arkunkantaman päässä kodista
 Olen jo melkein perillä
 Arkunkantaman päässä kodista
 Olen jo melkein perillä
 
 
 |  |