|
YDIN LYRICS
"Silvottuna ja Häpäistynä" (2006 Demo)
1. Inho
2. Verivaltias
3. Kylmä Ydin
4. No.1(pt.2)
5. Ikuinen
1. Inho
Yksin siinä haudassa jonne hyljättynä makasin
Odottaen sitä hautausta niin etten näkisi, luulin kuolleeni
Mutta erehdyin joten nousin kostamaan niille jotka saivat tämän aikaan
Pakene!
Pelkää!
Vanno!
Anele!
Valehtele!
Valita!
Nuole!
Kuole!
Nöyrä olet, itsesi kiellät
Vertasi vannot, puhdas olet
Ruoki sitä, sytytä liekki
Tyydytä se, tee se!!
Kasvoillani sylkeä ja eritteitä mutta ei kyyneliä
Käsissäni verta ja oksennusta mutta ei omaani
Huudot kuulen muuttuvan ääneksi epätoivon
Pakene!
Pelkää!
Vanno!
Anele!
Valehtele!
Valita!
Nuole!
Kuole!
Pelosta nautin ja juovun, vihasta syön ja elän
Kuolemasta synnyn ja kylvän
Entisestä elämästä voimani saan
2. Verivaltias
Vitutus saa veren maistumaan suussa
Jäinen katse leikkaa pään harteiltasi
Îtsehillintä on ollut kuopattu jo ikuisuuden
Viinaa juon veitsi kädessä ja tunnen vihaa
Miellyttää tuskasi ja horjumaton valtani
Astu lähemmäs ja anele
Päällesi annan kaiken ylen ja näytän paikkasi
Hion veistäni hampaissasi ja silitän päätäsi
Valtias olen voimallinen, jumalallinen julmuus
Ihmisen todellinen kuva, poistamaton
Elämäsi ohjaan kuoleman karkeuteen
Verivaltias
Uhkuu aggressio
ja pilke silmissäni, saa sinut syttymään
"Tiimalasi" on pian tyhjä ja aika loppuu
olen maailman julma puoli, itse rietas... perkele
Kylmähiki otsallasi saa minut janoiseksi,
tutiseva lihasi nälkäiseksi
Ole et ainoa, ole et viimeinen
Ole et enää elävä, Olen verivaltias
3. Kylmä Ydin
Nousen syvyydestä vihani viemänä
Kantakoot raivoni elementit hedelmää
Kipinä voiman syttyköön liekkeihin
Unesta tuhon sielu herätköön
Enää eivät kahleeni ole olevat
Vangitsijani kuin teuraat
Pelon ja valheen yhdistämät
Painavat päänsä teräni alle
Luoden tieni tuskan ja veren
itseni nostan elämienne ylle
Polkuni on voiman ja tuhon
Arvoni vailla sääliä ja armoa
pakopaikkaa etsien omasta kodistaan
Löytäen tiensä tuomioni alle
Rakennan jäännöksistä maailmani
Luon veren maalaman unelmani
Juon loppuun raivoni maljan
Siitä voimaa imien
Juon loppuun vihani maljan
Ympärilleni tuhoa kylväen
4. No.1(pt.2)
Isku tuli takaapäin tylpällä esineellä
Kipua et tuntenut
Kasvosi peittyivät verellä
Kätesi sidottuna, köysi ympärilläsi
Veri ei kierrä, palaat tajuihisi
Vailla pelastusta, vailla paon mahdollisuutta
Kuuntelet tuomiotasi, kuuntelet loppuasi
Jalkasi kiinni toisissaan, kävellä ei voi
Painot nilkkojesi ympärillä, painovoiman toi
Nielusi täynnä verta, puhua et saata
Aika vailla merkitystä odottaa loppua
Maksun hetki koittaa, siinä olet nyt armoa pyytäen
Maksat velkasi verelläsi
Tuomioni hetki koittaa, siinä olet nyt armoillani
Kaiken sen olet ansainnut
Lyön sinua uudelleen, tylpällä esineellä
Haluan että kivun tunnet
Käteni peittyvät verellä
Putoat matkan kylmään, painot vievät syvyyteen
Suola kirvelee haavoissa, keuhkosi täyttyvät vedellä
5. Ikuinen
Vangittuna ja sidottuna
Sokaistuna ja kuurona
Avuttomana muttei yksin
Kuolemassa muttei kuollut
Alasti kylmässä tilassa
Omien ulosteiden seassa
Hengittää yhä vielä
Muttei tiedä että elää…elää mutta miten kauan?
Liikkeettömänä ja silvottuna
Nyljettynä ja häpäistynä
Tietää kidutuksen
Muttei kipua tunne
Kuivuneen veren peitossa
Oksennukseensa tukehtumassa
Kuolemaa yhä odottaa
Muttei sitä saa…
katsoo vierestä hymyillen rakastaan
”Miten ihanaa onkaan rakastaa”
Kohta taas koittaa aika rakkauden
Hänen rakkaansa saa tuntea sen
vangittuna ja sidottuna
Sokaistuna ja kuurona
avuttomana muttei yksin
Kuolemassa muttei kuollut
|
|
