|
WASARA LYRICS
"Meistä On Maa Täysi" (2005)
1. Tulen tuoja
2. Otteita hullun päiväkirjasta
3. Valoni, voimani
4. Manan maille
5. Meistä on maa täysi
6. Ihminen
7. Tunteeton
8. Laskeudu yö ylleni
9. Luovuttajan mietteitä
10. Siipesi, elämäsi
1. Tulen tuoja
Hän tulee
liekit tuoden mukanaan
ja me...
me heikot palamme
loppu
on ikunen
vaan me
ikuisia ole emme...
2. Otteita hullun päiväkirjasta
eivät mene pois vaikka huutojani jaan
eivät mene pois vaikka keuhkot ratkeavat
ehkä aina tiesin mieleni minut pettäisi
jättäisi kanssa äänten yksin hämärään
itseni hävitän syvälle ajatusteni suohon
mädän maan tuoksu hengitykseni täyttää
niin kylmissäni itsessäni
yhä eksyen syvemmälle hyiseen minääni
ei pelastusta, ei avoimia ovia
on ainostaan paalutettuja portteja
ajatukset harhailevat kauas toisistaan
merkityksensä hukaten saaden minut hajoamaan
tunnen itseni kauhuissani sisälläni
itseltäni anoen minut vapauta
vastaan jos minua sinä seuraat
voit pitää varmana mukaani jäät
eivät mene pois...eivät mene pois...
3. Valoni, voimani
hengitän...
on ilma raskas
on vaikeaa
niin kovin vaikeaa
kylmät...
ovat nuo silmät jotka
takaisin peilistä katsovat
valoni!
kyyneleeni
usein piilotan
en tunteitani muille jaa...
tahdon suruni
itselläni pitää
se on valoni... voimani....
voimani!
4. Manan maille
korjaa kuolo poikasi
lapsesi vapauteen saata
manan maille mustimmille
laskethan minut lepäämään
en kaipaa elämää
vaikka kylmä on tuo kätesi
sen yllenihän nostat
ei pelkoa ei kaipuuta
vain vapaus kirkkaana
tuonen virran vietävänä
syleilyssä sielujen
täällä missä ikuisuus
on ikuisuuden pidempi
kylmästi soi kanteleesi
on sen soinnista sulo poissa
kuolleiden sieluille laulelet
kalman virttä mustaa
tuonen virran vietävänä
syleilyssä sielujen
täällä missä ikuisuus
on ikuisuuden pidempi
5. Meistä on maa täysi
meidän on aika mennä
mennä maan rakoon, kadota
aika antaa muille tilaa
tilaa tulla mullan alta
syksymme saapuu
tuoden meille talven tullessaan
ja niin me maadumme
kuten meitä ennen isämme
heidän isänsä isineen
he jäivät tänne kivineen
syksymme saapuu
tuoden meille talven tullessaan
kanssa kivien kuolema
aina tekee taivaltansa
heidän perässään kunnia
harvoin nostaa katsettaan
syksymme saapuu
tuoden meille talven tullessaan
6. Ihminen
kateutta täysi
suruakin
on pienen mieli
mieli ihmisen
hulluuden siemen
siemen mustan vihan
himo lihan
piilee lihassa itsessään
valhetta on
katumus suden kyyneleet
jotka takana selän
veitsiksi muuttuvat
veitsiksi ivan
joka viattomuuden taa
kasvonsa piilottaa
piilottaa totensa
ei se milloinkaan katoa
veri ihmisen
veljensä murhaaja...
...ihminen
ei synnitön
meistä ole yksikään
kiviänne siis
käykää säästelemään
hulluuden siemen
siemen mustan vihan
himo lihan
piilee lihassa itsessään
ei se milloinkaan katoa
veri ihmisen
veljensä murhaaja...
...ihminen
7. Tunteeton
en tunne valoa
en tunne toivoa
en tunne puhtautta
en tunne, en tunne!!
en tunne pelkoa
en tunne inhoa
en tunne pahuutta
en tunne, en tunne!!
...tunteeton...tunteeton...
en tunne kauneutta
en tunne rakkautta
en tunne kaipausta
en tunne, en tunne!!
en tunne vapautta
en tunne sielua
en tunne taivasta
en tunne, en tunne!!
...tunteeton...tunteeton...
en tunne lohtua
en tunne haureutta
ent unne sadetta
en tunne, en tunne!!
en tunne valoa
en tunne toivoa
en tunne puhtautta
en tunne, en tunne!!
8. Laskeudu yö ylleni
laskeudu yö ylleni
anna minun sinut maistaa
ota osa minua sisääsi
laskeudu yö ylleni
paljasta pimeäsi
niin nimeäsi aina palvon
ota osa minua itseesi
paljasta pimeäsi
kiedo salaisuuksiisi
kerro tarinasi
tee yksi tähdistäsi
kiedo salaisuuksiisi
9. Luovuttajan mietteitä
kuka teistä uskoo katsoessaan silmiin näihin
etten enää jaksa
avunhuutonakin voitte tätä laulua pitää
en välitä, en halua
teistä jokainen on minulle kasa kuollutta lihaa
vain samassa maassa maatujia
minulta uupuu rohkeus omin käsin mennä
rohkeus luopua lihastani
niin monet ovat kulkeneet
näitä samoja polkuja
vaan mihin ovat päätyneet
kaikki samaan syvään kuoppaan
en usko valoon valkeuteen, en jumaliin
en itseenikään
uskoni kaikkeen korkeaan menetin vuosia sitten
opetuksista jokaisen unohdin
10. Siipesi, elämäsi
lankesitko vuokseni
vuokseniko kaaduit
ethän kuolemattomuuttasi
uhrannut takiani
älä itseäsi, taivastasi
petä kuolevaisen tähden
sillä ainiaan voit
ylhäältä rakastaa
noilla kauniilla silmilläsi
vahdi askeleitani
siivilläsi kylmyydeltä
suojaathan öisin
sain kuolemattomuutta
maistaa kanssasi
hetken vapautta
sylistäsi löysin
"pidä siipesi elämisi
saan sinua silti rakastaa
sillä tämä kuolevainen
on kuoltuaankin sinun"
|
|
