|
VIIKATE LYRICS
"Surut Pois Ja Kukka Rintaan" (2003)
1. Karmiini juhlasali
2. Otteita syksystä
3. Rauta-airot
4. Kuolleen miehen kupletti
5. Kurjat kurjet
6. Piispa ja minä
7. Leimu
8. Kaunis kotkan käsi
9. Varjojen yö
10. Kivi itkee vihreää
1. Karmiini juhlasali
Hohto tuo yhdeksän auringon, kun kengät on lakerinahkaa
kiinni napitan paidan lumivalkoisen
Kun prässit sirkkelin terinä soi, ei ryntäillä päätä ei pahkaa
avulla kiiltävän vahan hiukseni muotoilen
Peilissä seisojaa tuijotan ja suoristan liitua, raitaa
jostain laskee kämmen kylmä olallein
Tiedän seurassa tässäpä ei, ei kuljeta polkua kaitaa
Litteän hopean kaivan povesta huulillein
Yleisön seassa ystävät nään, ystävät todellakin
Hymyilevät seinät salin karmiinin
Parrasvalojen loisteeseen jään, keiloihin liekehtiviin
Liekit kyllä liittyy illan ihmisiin
Taivaan sinisen sävelet soi, toisille lohtua kantaa
minä nuotin avaan jälleen punaisen
Ja yleisön seassa ystävät nään, ystävät todellakin
Hymyilevät seinät salin karmiinin
Parrasvalojen loisteeseen jään, keiloihin liekehtiviin
Liekit kyllä liittyy illan ihmisiin
Orkesteri lähtömerkin antaa
Alkusoitto on tutun kuuloinen
Nuottiteline valettu painavaan rautaan
Minä tiedän kelle kumartaa...
2. Otteita syksystä
Eihän huolehdita tulevaa,
eihän huolestuta kun taas aamu nousee
Menneessä riittää purtavaa,
keltaiset lehdet ympyrän kun sulkee
Syys päiväkirjaani kirjoittaa,
kaunolla kirjaa ja viivaa alle
Paikkansa välimerkit saa,
paikoilleen sydänalasimen alle - paikkansa alasimelle
Mikä minua tukistaa,
kuka niskavillojani kehrää
Rottingin suoristaa
päin kesän kulottamaa selkää
Epäilevän Tuomaan herättää,
Jaakko kun kiviänsä jälleen heittää
Virsi on tuttu ennestään,
vain paksummat vuosirenkaat vanhat peittää - paksummat vanhat peittää
Mikä minua tukistaa,
kuka niskavillojani kehrää
Rottingin suoristaa
selkääni punottavaan, pakottavaan, kelloista kosteaan
Mikä minua tukistaa,
kuka niskavillojani kehrää
Rottingin suoristaa
päin kesän kulottamaa selkää
Miksikö tätä pelkään
Mikä minua tukistaa,
kuka niskavillojani kehrää
Rottingin suoristaa
selkääni punottavaan, pakottavaan, kelloista kosteaan
3. Rauta-airot
Ulapalta saapuu, josta rantoja ei näy
vielä rasvatyven, edes koillistuuli käy
mies veneessänsä, ja aatos aaltojen
ylpeänä soutaa, hankaimet naristen
Jos airon pudottaa
ei pinnalle jää kellumaan
alle laineiden
jää airo rautainen
Elämäänsä lipuu, kokka kolhien
saalista täynnä, ovat verkot toisien
vastatuuli yltyy, joka paatin kallistaa
tuhdon alla makaa, juomaa ruskeaa
Jos airon pudottaa
ei pinnalle jää kellumaan
alle laineiden
jää airo rautainen
Aamun aamun, aurinko valjastaa
vene hiljaa lipuu, vaan ilman narinaa
perätuhdon alla, pullo tyhjä on
saapunut rantaan, luokse kaislikon
Jos airon pudottaa
ei pinnalle jää kellumaan
alle laineiden
jää airo rautainen
Alle laineiden
jää airo rautainen
Alle laineiden
jää airo rautainen
4. Kuolleen miehen kupletti
Taisin olla kuuden kun isä kerran kysyi
"Poika, juotko jo viinaa?"
Aivan, kuuden vanha olin silloin kyllä kun isä kysyi
"Poika, juotko jo viinaa?"
Ja mitä silloin pystyy vastaan sanomaan,
kun kysyjä on mies joka kaiken opettaa
Niin katson kuinka lasittunein silmin tuijottaa
ja tivaa "Juotko jo viinaa?"
Kun piilosilla ollaan isä laskee sovinnolla sataan
kuuluvaan ääneen
Kun piilosilla ollaan isä laskee sovinnolla sataan
kuuluvaan ääneen
Vaan kun päästynä on kahteen tuhanteen
on silloin syytä pienten poikain mennä vuoteeseen
Niin katson verhon takaa kuinka isä pöydän päällä makaa
kuuluvaan ääneen
Kun äiti lähti, tuumattiin "Kyllähän me miehet pärjätään"
kun äiti lähti pois
Kaurapuuron päällä silmä voinen kiiltää jaksaa ainoastaan hetkisen aikaa
Kaurapuuron päällä silmä voinen kiiltää jaksaa ainoastaan hetkisen aikaa
Vaan tänä aamuna ei silmä pääse sulamaan
ovat enkelit ne vieneet isän yöllä mukanaan
Niin kertoo kiltti setä sairaalasta,
istuu viereen ainoastaan hetkeksi aikaa
5. Kurjat kurjet
Kertovat tasaista tarinaa
jota pääse ei pienimmät tikkana kuulemaan
Pahan suopa on osassa sankarin
Ystävyys lukittuna on vankina kellariin
Täällä ei sana kuulu, eikä se tehoa
ei ole rautasoljistakaan apua
Heti konin leikkinsä kun alkaa,
kumpupilven takaa
kurjat kurjet esiin kaartaa
Kun pöytään tullaan hattu on pois
eikä kukaan ruoalla leiki, ei taituroi
Tämä leipä vaan viljasta leivotaan
jota hyvä ei ole kylvänyt sarkaakaan
Ei sana kuulu, eikä se tehoa
ei ole aasin korvistakaan apua
Heti konin leikkinsä kun alkaa,
kumpupilven takaa
kurjat kurjet esiin kaartaa
On miestä viety ja miestä on tuotu, vaan toisia miehiä raahattu
on leveään syöty ja pitkään juotu, ei luita kuivia kaluttu
Sitä en minä sano, kyllä apua on tuosta aurasta lumisina talvina
mutta öiseen aikaan huoneeseen tuo omatunto
parillisen teräviä sarvia
Ei sana kuulu, eikä se tehoa
ei ole rautasoljistakaan apua
Kaita polku auran myötä levenee
nouseva pöly sinisilmiä kirvelee
Heti konin leikkinsä kun alkaa,
kumpupilven takaa
kurjat kurjet esiin kaartaa
6. Piispa ja minä
Pappeja kyytiin ja suntiot vuoroansa odottaa
mikähän olla mahtaa
kun kirkon miehet joukolla jonottaa
Samalla tuhdolla istutaan piispa ja minä
Tähän veneeseen nousemaan päästiin viimeisinä
Oli vedessä suolaa,
suolaa tai vaikka makua sokerin
kyllä kirkon verkot nostaa,
nostaa siinä miehen kun liperin
Samalla tuhdolla istutaan piispa ja minä
Tähän veneeseen nousemaan päästiin viimeisinä
"Nyt, Herra, armos suojaan"
yli selän virsi kajahtaa
Laululla lohdun tuomaan
saavat hengenmiehet hetkeen vaikeaan - Apostolit opettaa
Kohdalla ollaan, jossa rovasti pinnan alle painautui
nähdä ehti Raatteen, Kollaan, vaan viimein Ahdin syliin hautautui,
Ahdin syliin hautautui
Ei sielu vaan myös ruumis lepoansa kaipaa!
7. Leimu
Onko teillä kotia, josta lämpö huokuu
jossa pääse ei turvattomuus sänkyjä petaamaan
Onko teillä vaurautta, josta pöydät notkuu
josta pesee kun edellä hevosten puuaidat lakoaa
Onko teillä perhettä, hurmaava vaimo
joka pellavapäisiä kultakutreja vaalii ja paimentaa
Toiset sen taitaa, onnen ja karkelon
osaavat elää elämäänsä pysymällä paikallaan
Levoton leimu osanani täällä on
tuulesta laulaa kuoromme rauhaton
Käpy selän alla, tuli alla varpaiden
kun tietä riittää yhtä paljon tästä suuntiin molempiin
Kuoromme laulaa
Leimuissa lepää levoton
Kuoromme laulaa
Levoton leimu osanani täällä on
tuulesta laulaa kuoromme rauhaton,
kuoromme rauhaton
8. Kaunis kotkan käsi
Myötätuuli päällään mua kuljettaa
maisemien kauneimpien kautta kieputtaa
Enkä pudota voi - muille kellot soi
mua silkkisellä kämmenellä elo kättelee
Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa
ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa
Kun viimein ilta saapuu, isoäiti hyräilee
"kaunis kotkan käsi"
Turvallinen olo minut tuudittaa
vastatuuli vihaisena ohi puhaltaa
Sitä mieti en - sekaan peilien
minä kävelen ja katson, olen sydän paikallaan
Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa
ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa
Kun viimein ilta saapuu, isoäiti hyräilee
"kaunis kotkan käsi"
Selät hopeaiset alas varisee
paine matalampi myötätuulen halkaisee
Jokin vinossa on - muiden ahdingon
näen vaan en välitä ja poskeni pullistan
Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa
ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa
Kun viimein ilta saapuu, isoäiti hyräilee
"kaunis kotkan käsi"
Eikä ajat muutu
pahan puoli syödäkseen
Ja viimein ilta saapuu, isoäiti hyräilee
"kaunis kotkan käsi"
9. Varjojen yö
Valoa ei varjossa näy, iloa ei surusta jää
pois lähdettyäs aurinko sammui
Kylmä ja kuollut nyt on maa,
viluisen tunnun tuuli saa
Varjona käy - varjojen yöhön
Sydäntä et antanutkaan, valheellisen sanasi vaan
niin minulta veit valoni kaiken
Särön sai kello kohtalon, nyt ääni sen on soinnuton
Varjona käy - varjojen yöhön
Sydäntä et antanutkaan, valheellisen sanasi vaan
niin minulta veit valoni kaiken
Särön sai kello kohtalon, nyt ääni sen on soinnuton
Varjona käy - varjojen yöhön
10. Kivi itkee vihreää
|
|
