|
VIIKATE LYRICS
"Parrun Pätkiä" (2006 Best of/Compilation)
1. Kuolleen miehen kupletti
2. Kaakko
3. Katoan
4. Sirkkelimiehen viitonen
5. Vasten kuutamon siltaa (Night of the Vampire)
6. Kaiho de Gracé
7. Ei koiria
8. Reino Helismaa
9. Kevyesti keskellä päivää
10. Iltasoitto
11. Armahda lapset
12. Aimon virsi
13. Pieni vesimylly
14. Silmät sinestä
15. Kuulas
16. Mandshurian kummut
17. Alakulotettuja tunnelmia
18. Taisto-vainaan valssi
19. Sepedeus
20. Siunattu hiljaisuudessa
21. Taivaallinen mies
1. Kuolleen miehen kupletti
Taisin olla kuuden kun isä kerran kysyi
"Poika, juotko jo viinaa?"
Aivan, kuuden vanha olin silloin kyllä kun isä kysyi
"Poika, juotko jo viinaa?"
Ja mitä silloin pystyy vastaan sanomaan,
kun kysyjä on mies joka kaiken opettaa
Niin katson kuinka lasittunein silmin tuijottaa
ja tivaa "Juotko jo viinaa?"
Kun piilosilla ollaan isä laskee sovinnolla sataan
kuuluvaan ääneen
Kun piilosilla ollaan isä laskee sovinnolla sataan
kuuluvaan ääneen
Vaan kun päästynä on kahteen tuhanteen
on silloin syytä pienten poikain mennä vuoteeseen
Niin katson verhon takaa kuinka isä pöydän päällä makaa
kuuluvaan ääneen
Kun äiti lähti, tuumattiin "Kyllähän me miehet pärjätään"
kun äiti lähti pois
Kaurapuuron päällä silmä voinen kiiltää jaksaa ainoastaan hetkisen aikaa
Kaurapuuron päällä silmä voinen kiiltää jaksaa ainoastaan hetkisen aikaa
Vaan tänä aamuna ei silmä pääse sulamaan
ovat enkelit ne vieneet isän yöllä mukanaan
Niin kertoo kiltti setä sairaalasta,
istuu viereen ainoastaan hetkeksi aikaa
2. Kaakko
Joku taivaankin kantaa
kuten kaappinsa jokainen
Turha toistakin jalkaa
on siirtää puolelle kuolleiden
Jos kaikki kallion rinteet
kohti luodetta kohoaa
On alamäellä suunta
sitä kaakoksi kutsutaan
Joet vuolaina virtaa
kuten ihmisten mieletkin
Tuuli koleaa ilmaa
jaksaa puhaltaa jostakin
Yksi joista muita
se kylmemmin kuohuaa
On joella suunta
sitä kaakoksi kutsutaan
Kesät kankaita kuivaa
pinnat kaivoista madaltaa
Missä suola on tuimaa
olla tarvi ei huolissaan
Jos kulo matkoille päättää
se tuulelta kyydin saa
On tuulella suunta
sitä kaakoksi kutsutaan
3. Katoan
Miksi maailma alkaa
kun kello viimeistä kierrosta kuuluttaa
kun loppukaarretta alan suoraksi taivuttamaan
ja työllä henkeni salpaan
Minä katoan
alta harmauden saattojoukon
tieltä tummien pilvilinnain pois
minä katoan
Monta tietä tiedän
helppoa käydä, käydä ja kulkea
silti saman polun käsi vasen osoittaa
ja jonka nimeltäkin tiedän
Sinne katoan
alta harmauden saattojoukon
tieltä tummien pilvilinnain pois
minä katoan
-Lepohetkeksi unohdan
olinpaikkani unohdan
lepohetkeni unohdan
4x "Minä katoan"
Kun silmät sinestä taivaan ammentaa
ja hymy kaunein tuo saa yrtit kedonkin tuoksumaan
riittää rohkeus silloin vielä palttoon napittamaan
ja tuulta vasten kaulukset nostaa
4. Sirkkelimiehen viitonen
Kuin kuusimetsät sadan vuoden
tai ikihongat mailta tuonen
niin väliin kovan puun ja kuore
on kauniit kivet helmitaulun paikoillensa lujaa juuttuneet
Myöden sahaa sekä laitaa
ja revennyttä peltipaitaa
teräksellä tietä kairaa
kevyeen kuin talviaamu viiman läpi varren puhaltaa
Kohtelias engelsmanni sovinnolla paikan luovuttaa
On ajastajat vanha kansa
tiennyt, tainnut tarinansa
ei morsiokaan sulhoansa
kelpuuta, kun kertomukseen uskominen tällä kertaa on
Kultarallin kohdalla on paikka tyhjä sormus pudottaa
5. Vasten kuutamon siltaa (Night of the Vampire)
Tänään - Katson kuutamon siltaa
Kun on ilta ja pilvet tummat kaikkoaa
Kuun on silta niin puista hartein yli kurkistaa
Vasten kuutamon siltaa
Tänään - Katson kuutamon siltaa
Valkoinen kuu vielä haalistuu
Aivan kuin jostain käsi olalle laskeutuu
Vasten kuutamon siltaa
Tänään - Katson kuutamon siltaa
Jo kasteessa haltuunsa sai puolivälissä Heinäkuun
Sysimustasta katsoo, silmät neidon punastuu.
Tänään - Katson kuutamon siltaa
Tänään - Vasten kuutamon siltaa
Levolle laskee kun sarastaa
Täyttä kuuta kuin yötä vartoo jo seuraavaa
Vasten kuutamon siltaa
Tänään - Katson kuutamon siltaa!
6. Kaiho de Gracé
Talven selkä käy jo kumaraa, maalis huhdiksi kallistuu
Routainen ruotokin jo sulamaan, valoa vasten luhistuu
Saapuu lumen jälkeen linnut etelän, kunnaille vehreyttä laulamaan
ja viimein tuntuu että selätän hartiat huolten lattiaan
Mut kuolen tai en
on kaipuun määrä tasainen
Oksain haaraan nousee pesät kottarain, vihreys torppaa suojaamaan
vaan miks säilyy juonteet otsallain, ei käy hymy kuoppaa kaivamaan
Kuolen tai en
on kaipuun määrä tasainen
7. Ei koiria
Erään viikon kolmannen, jatkuu valveilla
ei voida mitä parhaiten, heikolla hapella
Myötää vastamäessä, kuolema erottaa
tunnetaan myös hädässä, kunnes toisin mainitaan
Ei silmän täyttä
tai voimia
Ei tiiliseinää
Ei koiria
Kyinen pelto, harmaakin, odottaa kyntäjää
enää puuttuu suitset, valjaatkin ja uljas hevosen pää
Ei silmän täyttä
tai voimia
Ei tiiliseinää
Ei koiria
8. Reino Helismaa
On lumi katkaissut linjat kaupunkiin valkeaan
kelirikko kieltänyt postia perille kulkemaan
Ja vaikka allakka kertoo päivän pidenneen
niin jotenkin taas hauskuus vaihtuu
-epävarmuuteen
On metsää kaatunut poikki radan pohjoisen
patikalla tietä riittää ainakin kevääseen
Ja vaikka illaksi näyttää tuuli laantuvan
radio on hiljaa myös kohdalla
-rinnakkaisohjelman
Kevään korva luulee jostain toivon palaavan
toukoinen kuu jos saisi taas langat laulamaan -mutta
Keskusneiti kertoo linjan varatun
ei kulje yhteys vieläkään
-suuntaan Heinäpään
9. Kevyesti keskellä päivää
Hiljalleen suuntaa matka poispäin pihasta puisen talon
Hiljalleen hiertää hihna vanhan repun olkaan vaon
Vaan kevyeen silti askel nousee
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää
Kevyeen mieltä aatos painaa
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää
Kajastaa enää himmeä valo vihreän talon ikkunasta
Kiristää hihna repun koverretun hartian päällä
Vaan kevyeen silti askel nousee
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää
Kevyeen mieltä aatos painaa
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää
Viimein jäänyt on tupa taa ja reppu olkaa painaa yhä kovempaa
Kieltäytyi nyt itku tulemaan, ei suostu pala liikkumaan,
suuntaan taikka toiseen, kunhan edes sais hengen kulkemaan
10. Iltasoitto
11. Armahda lapset
Voimasanat ovat alkaneet kuulumaan viime aikoina äänekkäämmin
taustalla oleva hiljainen itku on kestänyt kuiteen jo kauemmin
pitkään aikaan, ei viikkoon, ei kuukauteen ilosta voinut oo naurahtaa
ja leikin laskun ja leppoisan seuran on helposti pystynyt unhoittamaan
Puolitangossa roikkuva lippu ei tyynessä kykene liikumaan
talon takana mustuneet koivut ovat heittäneet lumet jo harteiltaan
aamuisin näkee jo pihalla käydä ja illallakin jaksaa pidempään
silti tänä vuonna ei hiljaiseen viikkoon päivää seitsemän riitäkään
Juosten mustalle
juosten mustalle reunalle jään
Juosten mustalle
ja vieden mennessään
Juosten mustalle
juosten mustalle reunalle jään
Juosten mustalle
ja vieden mennessään
Pajun kissoja, hiiren korvia poimittu maljakkoon ruskeaan
äiti valinnut vaatteita, päätynyt leninkiin tumman puhuvaan
yhtä ei paikalle saadakaan, pyyhitty pois on marraskuun kymmenes
niin retki päättyi kun matkaa ol mennyt vain vuosikymmenen neljännes
12. Aimon virsi
Meitä oli kaksi, Aimo ja minä
koulussa istuttiin vierekkäin
autokuski Onni oli Aimon isä
Onni vei Aimoa eteenpäin
Aimo ei osannut koulussa mitään
mutta pyörää ajoi vaikka väärinpäin
tapahtui tunnilla sitä tai tätä
Onni vei Aimoa eteenpäin
Opettaja aamuisin vedätti virren
aurinko paistoi harmooniin
Aimo sai ylleen ilon pilven
etupenkistä häntä seurattiin
ja laulettiin
Onni täällä vaihtelee
Taivaan isä suojelee
Aimon käsi liikkui ja heilui
ei tule virsi tästä enää rankemmaksi
Meitä oli kaksi, Aimo ja minä
isot pojat takana vierekkäin
autokuski Onni oli Aimon isä
paljon ymmärsin vasta jälkeenpäin
Aimo sai kauniin vaimon ja pojan
pulpetista siirtyi ratin taa
pojalleen opetti saman etunojan
näin elämässä vaihdetaan
Opettaja aamuisin vedätti virren
aurinko paistoi harmooniin
Aimo sai ylleen ilon pilven
etupenkistä häntä seurattiin
ja laulettiin
Onni täällä vaihtelee
Taivaan isä suojelee
Aimon käsi liikkui ja heilui
ei tule virsi tästä enää rankemmaksi
Onni täällä vaihtelee
Taivaan isä suojelee
Aimon käsi liikkui ja heilui
ei tule virsi tästä enää rankemmaksi
13. Pieni vesimylly
Taivaankansi liikkuu suuntaan päinvastaiseen,
pihapuusta riippuu keinu vielä heiluen,
leikit kesken jääneet pienten kukkakenkien
jotka piiloon kaivoivat aarteensa, nauroivat kuollakseen...
Lipputangon kiertää jäljet juoksuaskelten,
ruohikossa kiiltää solki kengän kankaisen,
pallo vierinyt pengertä pitkin ojan reunahan
jossa pato laitettu, oksista taitettu mylly on
Puron solina pyörittää - pientä myllyä
Päivä hiljaa häipyi kohti iltahämärää,
pienet päätkin kääntyi takaisin sisälle lähtemään,
tuttu iltalaulu, väsyy västäräkkikin
enää huttua keitellä, uneen peitellään viimeiseen
Tuulen humina häivyttää
Äänet taakse taivaankannen
Puron solina pyörittää - pientä myllyä
14. Silmät sinestä
Silmät sinestä säihkyy kuin taivas itse ois
silmät sinestä säihkyy kuin taivas itse ois
enää ei muuta nää, ajatus väriltään vihan sininen
Kas silmät sinestä säihkyy...
Lattian laajan peittää villamatto valkoinen
lattian laajan peittää villamatto valkoinen
seinään nojallaan kirves, raollaan ovi on eteisen
Kas lattiaa laajaa peittää...
Taakka hyvän miehen ja selkä alla sen
on vetänyt mustiin mielen, alkaa sulamaan routainen
ranka kestänyt aikoja, hymyillyt kasvot päässä sen,
koskaan ei itkuinen mieli ratkennut, vaan viimein
valunut hiekka pohjalle on...
Vesi kaivon välkkyy kuin taivas itse ois
vesi kaivon välkkyy kuin taivas itse ois
kansi on avoinna, toiset jo muualla, aatos viel sininen
Kas vesi kaivon välkkyy...
15. Kuulas
Mistähän riittää joka taivaalle, hopeaa kuun, tilaa tähdille
On lokakuun taivas, vaan ajassa miel'
jolloin huojuivat pellot ja pöllysi tie
Nyt hiljainen raitti matkaani vie eteenpäin
Tähän makaamaan
Yllä taivas
Ilma kuulas
Mikähän salpaa kerta perässään pyhän hengen, hampaat kiristää
Nyt kivinen käydä raitti jo on
ja paino mi rinnassa kohtuuton
Ajoissa kun ei tehtyä saattanut sovittaa
Tähän makaamaan
Yllä taivas
Ilma kuulas
Mistähän riittää... joka taivaalle...
Hopeaa kuun... tilaa tähdille...
Tähän pistän itseni makaamaan
Ja aion myös ristini kantaa
16. Mandshurian kummut
17. Alakulotettuja tunnelmia
Jälleen on tullut aika todeta se tola
Joka koivuhalon kasvoihin heilauttaa
Joka kivikasan reen päälle kantaa
Jottei saavu ilo varkain
Ystävien kesken salaisuudet kauniit säilötään
Ja teot valonarat mattoon kääritään
Ettei untuvikkojen siniset silmät
Keskenkaiken purskahtaisi
Eikö ketään edes hävetä?
Syksyn tullen karhunkankalla seitikit kasvaa
Niistä keitto mainen, maukas laitetaan
Jotta loppuisi tämä nöyryytetyn
- nöyryytetyn osa
18. Taisto-vainaan valssi
Jollen minä näin iloinen olisi, hilpeä varsin luonnostaan
Jollen minä näin iloinen olisi, hilpeä varsin luonnostaan
Niin kiikkuun oisin itseni pannut,
Kurkihirteen roikkumaan
Pettymystä kahmalolla, on ammennettu sovinnolla
Ja laarit vastoinkäymisien eivät ehdy aivan hetimiten
Vaan kun multa suussa maistuu,
On katkeruus jäänyt taa
Vaan kun multa suussa maistuu,
On katkeruus jäänyt taa
19. Sepedeus
Katonharjan päälle tuttu parvi laskeutuu
Aivan kuten ennen vanhaan
Väki kylän matkalla jo lie
On talo ilman vartijaa
Vihta visainen seinään nojallaan
Aivan kuten ennen vanhaan
Luukku kiukaankin on jäänyt raolleen
Jo kajo seinän takaa hohkaa
- Sepedeuksen tuhkaa
Ei kulua kerennyt monta aikaakaan
Kun tuhka alas asettuu
Kivijalan alleen on noki peittänyt
Yötaivas vielä savuaa
Johonkin on tuttu parvi kadonnut
Illan auer painostaa
Tomumaja alleen haudannut
Jotain joka muistuttaa
- Sepedeuksen tuhkaa
20. Siunattu hiljaisuudessa
21. Taivaallinen mies
|
|
