|
VIIKATE LYRICS
"Marraskuun lauluja 2" (2007)
1. Uvertyyri: Pelakuu
2. Kerran
3. Valssi ikinä anteeksi
4. Orret
5. Suruvaippa
6. Me olemme myöhäiset
7. Hallamaat
8. Ensimmäinen runo
9. Syys
10. Iäisyys
1. Uvertyyri: Pelakuu
Aamun puoleisella
akkunalla aikaisella
kasvaa kotvan kaunis pelakuu
Laulun mulle laulaa
onnesta ja auringosta
kaarisillat kuutamosta
silti minä pelkään että pois päivän
paahteessa se lakastuu
Hämärän puoleisella
ikkunalla iltaisella
valvoo vielä hetken kaunis pelakuu
ja minä pelkään että yöpakkasiin
se viimein paleltuu
2. Kerran
Suonissani virtaa jälleen
veri vuolas kulkurin,
vuolaana virtaa ja niin sakeana saa
Kirkas ja kylmä kuin on puro tunturin
tai kun jäässä kesän jälkeen Kaakonmaa
Kuohujen keskellä vain yhtä ikävöi,
yhtä vain kaipaa ja yhtä odottaa
Niin kuin vain terä partaveitsen säkenöi,
säkenöi sydämeni kulkemaan
Takaa tumman horisontin
kutsu jälleen kumuaa,
kuulaana kaikuu, kuulas korvissani soi
Mustana kuin on kevään jälkeen
Kaakonmaa
tai kuinka noki alla tulen kapinoi
Seassa savupaaden yhtä ikävöi,
yhtä vain tahtoo ja yhtä haluaa
Niin kuin vain synkät kädet pääni ympäröi,
tahtoo sydämeni viedä mukanaan
Kerran sanon tahdon
Kerran nousen ja kumarran,
kumarran juomanlaskijaa
Joka jatkaa viinini vedellä
- ei sen väliä
Kerran kuljetaan jalat edellä
Kerran kuljetaan
- jalat edellä mustassa puvussa
Kerran kuljetaan
- jalat edellä toisessa luvussa
Kerran kuljetaan
- jalat edellä vaatii jakauksen
Kerran kuljetaan
- jalat edellä!
3. Valssi ikinä anteeksi
Tienoot ne kumajaa, tienoot ne soi
ihmiset tulissa kettujen karkeloi
Tienoot kumajaa, tienoot ne soi
Ihmiset tulissa karkeloi
Itkeä aio en, käyn laulamaan
ja lauluni komea yötä käy kantamaan
Itke en, vaan käyn laulamaan
ja ihmiset voimalla laulun saan
anteeksi antamaan
- antamaan, anteeksi antamaan
Hiipuneet tulet, on hiipunut maa
jo rakkauden pauhukin muualla kumajaa
Hiipuneet tulet, hiipunut maa
ja rakkauskin muualla kumajaa
En itkeä aio, en surra mä saa
vaan mahdoton elää mun on
kuten opetan
Itke en, en surra mä saa
vaan anteeksi pysty en ikinä antamaan
- antamaan, anteeksi antamaan
En itkeä aio, en surra mä saa
vaan mahdoton elää mun on
kuten opetan
Itke en, en surra mä saa
vaan anteeksi pysty en antamaan
4. Orret
Niin saapuu kuin itse elämä
vasten yötä ajaen - vaan pääseekö perille?
Käy katuani pitkin,
tervehtii hauturitkin
- vaan pääseekö perille?
Tammiarkut oikealla,
vasemmalla kukat lumpeen
- kyllähän hauturi minut tuntee!
Muistolauseet mennehistä,
puheet muinoin lämpimistä
- kyllähän hauturi minut tuntee!
Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen,
viimeisen ajurin
vaikka tajusin
kantta kenelle avataan!
Jälleennäkemisen toivossa puolella
toisella, jos on tilaa
Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen,
viimeisen ajurin
vaikka tajusin
kantta kenelle avataan!
Kurotan kuin korteen viimeiseen
viereen tuon ajurin
vaikka tajusin
kenen orsilla tavataan!
5. Suruvaippa
Elokuuta,
minä katson läpi liekin
myrskylyhdyn sekä mietin
elokuuta
Vastarantaa yö jo peittää
täällä vasta hämärtää
Vastarantaa yö jo peittää
minä tyydyn vähempään
Pohjatuulta,
minä kuuntelen ja mietin
mikä olossani liekin
muistuttaa pohjatuulta
Vastarantaa yö jo peittää
täällä vasta hämärtää
Vastarantaa yö jo peittää
siivet nuo väriltään
Metsän haluan puilta unohtaa
Metsän haluan puilta unohtaa
Puut ja puiset luut
ja puut ja puiden yllä valvovan kuun
Metsän haluan noilta puilta unohtaa
6. Me olemme myöhäiset
Tervehdys täältä, Unholan uljaat!
jossa vain pimeä kuljettaa
maksamaan aamuisen auringon lunnaat
- Me olemme myöhäiset
Yö nostaa syliin, sylissään kantaa
kuin neidon ylitse kynnyksen
käy nokena vaahto vapauden rantaan
me olemme
- Me olemme myöhäiset!
Mene, unet hukkaa,
kerran taivas putoaa niskaamme,
me tiskaamme kyyneleillä
tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan
joka viluisella valollansa silitellen
hiuksiamme harjaa
Se kirstu on lukittu,
salvattu tuhanteen kertaan
avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon
ei viiltojen välistä tunnista
vuotavaa vertaan
me olemme, me olemme
- Me olemme myöhäiset!
Mene, unet hukkaa,
kerran taivas putoaa niskaamme,
me tiskaamme kyyneleillä
tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan
joka viluisella valollansa silitellen
hiuksiamme harjaa
7. Hallamaat
Kulkevat varjot kujiaan
vaan eivät vie mukanaan
Kulkevat varjot kujiaan
vaan eivät vie mukanaan
Joukkoa johtaa suru ja kaiho
viimeisten vierellä rakkauden paino
Kulkevat vaiti kujiaan
vieden muut mukanaan
Kaipuun taivaalla loistaa kuu
Hallamaillakin aurinko nousee
Tuomion tähdet kimaltaa
Asuvat aaveet talojaan
vaan turhaan saat koputtaa
Asuvat aaveet talojaan
vaan turhaan saat koputtaa
Ullakon täyttää unelmat menneet
kellarin katveessa soi kielet katkenneet
Asuvat yksin talojaan
vaan turhaan saat koputtaa
eivät käy avaamaan
Kaipuun taivaalla loistaa kuu
Hallamaillakin aurinko nousee
Tuomion tähdet kimaltaa
Tuomion tähdet, ne toisille kimaltaa
Laps' sunnuntain,
sä ällös huoli vaikka vaellat
yksin kun ilomielin maata sulaa samoat
On hallamailla elo vain
niin pirun raskas juttu toisinaan
Raskas toisinaan!
8. Ensimmäinen runo
Mieleni minun tekevi,
lähteä laulamaan,
sanani sanelemaan,
Harvoinpa yhteen yhtenemme,
saamme toinen toisihimme,
näillä raukoilla rajoilla,
näillä poloisilla Pohjan mailla
Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi,
lähteä laulamaan,
sanani sanelemaan
Näitä saatuja sanoja,
virsiä virittämiä,
Pohjan peltojen periltä,
Kalevalan kankahilta
Harvoinpa yhteen yhtenemme,
saamme toinen toisihimme,
näillä raukoilla rajoilla,
näillä poloisilla Pohjan mailla
9. Syys
10. Iäisyys
Kuuletko kuinka laulaa
käärme vieressä lauluaan?
Kuinka puista lehdet tulikivinä putoaa?
Kuinka kulkevat nuo munkit hiljaa
lyijyä viittanaan?
Kuuletko kuinka taittaa
kyyhky sinessä siipiään?
Kuinka kuoro levollisten taivasta ylistää?
Kuinka karitsat nuo ovat
armon niittyjä astuneet?
Kun korvistani ovat viimeisetkin sirkat
katovuotein kadonneet
Valvotko valkean aamun?
Valvotko viluiten?
Valvotko kunnes kukko
kolmasti laulaa?
Vierellä valkean kaavun,
vierellään vain hämäryys
Hetkeä ennen kun sinua kutsuu,
kun sinua kutsuu...
Näetkö kuinka korkein kirkko
järvestä kohoaa?
Kuinka vastarannalla seurakunta vajoaa?
Ja kuinka ympärillä huiput vuorten
meitä suojelee?
Kun silmäkuopistani ovat onnen kuulat
nuo myrskyluudat pois jo, pois lakaisseet
Valvotko valkean aamun?
Valvotko viluiten?
Valvotko kunnes kukko
kolmasti laulaa?
Vierellä valkean kaavun,
vierellään vain hämäryys
Hetkeä ennen kun sinua kutsuu,
kun sinua kutsuu... iäisyys
|
|
