|
VIIKATE LYRICS
"Leimu" (2003 Single)
1. Leimu
2. Synkkä valtaistuin
3. Luomet lyijyä painaa
1. Leimu
Onko teillä kotia, josta lämpö huokuu
jossa pääse ei turvattomuus sänkyjä petaamaan
Onko teillä vaurautta, josta pöydät notkuu
josta pesee kun edellä hevosten puuaidat lakoaa
Onko teillä perhettä, hurmaava vaimo
joka pellavapäisiä kultakutreja vaalii ja paimentaa
Toiset sen taitaa, onnen ja karkelon
osaavat elää elämäänsä pysymällä paikallaan
Levoton leimu osanani täällä on
tuulesta laulaa kuoromme rauhaton
Käpy selän alla, tuli alla varpaiden
kun tietä riittää yhtä paljon tästä suuntiin molempiin
Kuoromme laulaa
Leimuissa lepää levoton
Kuoromme laulaa
Levoton leimu osanani täällä on
tuulesta laulaa kuoromme rauhaton,
kuoromme rauhaton
2. Synkkä valtaistuin
Jos painuisi tuo aurinko jo mailleen
ja päästäisi illan eteiseen
Minä tiedän mitä odottaa
tiedän vuoroani odottaa
Jo lentää kyyhkysetkin vastatuuleen
vaikka pysyy tuuliviiri paikoillaan
Minä tiesin tätä odottaa
kyllä tiesin tätä odottaa
Kun omat pojat etulinjaan pannaan
kohta vieras lippu salkoon nostetaan
Minä tiesin tätä odottaa
kyllä tiesin tätä odottaa
Tiedän taktiikoita joilla seistään hartioilla
joilla päästäisiin väliin aikakirjojen
Raudat eivät tiedä eivät tiedä paljon
hevosista voimaa saisin alta taljojen
Torneja liikutan keinutuolistain
liikekannalle keinutuolistain
Tiedän taktiikoita joilla seistään hartioilla
joilla päästäisiin väliin aikakirjojen
Raukat eivät tiedä eivät tiedä paljon
hevosista voimaa saisin alta taljojen
Aamulla taas myötävirtaan kuljen
Otan kaksi eteen yhden vasempaan
Niin hymyilen ja nyökkäilen ja mutinani suljen
Vasta ensi vuonna hovin polvistan
3. Luomet lyijyä painaa
Keskiviiva vieressä kulkee
vieressä renkaan vasemman
Selästä puutuneemman puolen
siirrän asentoon parempaan
Käsivarteeni tartun
kellokin on jo enemmän kuin
olin luullutkaan
En päästää saa silmäluomia laskemaan
Lyijy luomia painaa nukkumaan
Luomet lyijyä painaa
Viimaa kylmempää käännän kohti
kuivia kasvoja tuulemaan
Hirviaitaan toivon tai
pikemminkin sen loppuvan
Taustapeilille karjun
kellokin on jo enemmän kuin
olin luullutkaan
En päästää saa silmäluomia laskemaan
Lyijy luomia painaa nukkumaan
Luomet lyijyä painaa
Taivaanrantaan viimein kuohuaa
aamuisen auringon laineet
jotka kasvoni kostuttaa
murtavat muurit ja vievät mukanaan
unisen hiekkalinnan
jonne pääsekään en lepäämään
Kättäni kantaa joku kädessään
Luomet lyijyä painaa
Luomet lyijyä painaa
Luomet lyijyä painaa
Luomet lyijyä painaa
|
|
