|
VIIKATE LYRICS
"Kevyesti keskellä päivää" (2002 EP)
1. Kaiho de grace
2. Ei koiria
3. Reino Helismaa
4. Kevyesti keskellä päivää
5. Iltasoitto
6. Armahda lapset*
1. Kaiho de grace
Talven selkä käy jo kumaraa, maalis huhdiksi kallistuu
Routainen ruotokin jo sulamaan, valoa vasten luhistuu
Saapuu lumen jälkeen linnut etelän, kunnaille vehreyttä laulamaan
ja viimein tuntuu että selätän hartiat huolten lattiaan
Mut kuolen tai en
on kaipuun määrä tasainen
Oksain haaraan nousee pesät kottarain, vihreys torppaa suojaamaan
vaan miks säilyy juonteet otsallain, ei käy hymy kuoppaa kaivamaan
Kuolen tai en
on kaipuun määrä tasainen
2. Ei koiria
Erään viikon kolmannen, jatkuu valveilla
ei voida mitä parhaiten, heikolla hapella
Myötää vastamäessä, kuolema erottaa
tunnetaan myös hädässä, kunnes toisin mainitaan
Ei silmän täyttä
tai voimia
Ei tiiliseinää
Ei koiria
Kyinen pelto, harmaakin, odottaa kyntäjää
enää puuttuu suitset, valjaatkin ja uljas hevosen pää
Ei silmän täyttä
tai voimia
Ei tiiliseinää
Ei koiria
3. Reino Helismaa
On lumi katkaissut linjat kaupunkiin valkeaan
kelirikko kieltänyt postia perille kulkemaan
Ja vaikka allakka kertoo päivän pidenneen
niin jotenkin taas hauskuus vaihtuu
-epävarmuuteen
On metsää kaatunut poikki radan pohjoisen
patikalla tietä riittää ainakin kevääseen
Ja vaikka illaksi näyttää tuuli laantuvan
radio on hiljaa myös kohdalla
-rinnakkaisohjelman
Kevään korva luulee jostain toivon palaavan
toukoinen kuu jos saisi taas langat laulamaan -mutta
Keskusneiti kertoo linjan varatun
ei kulje yhteys vieläkään
-suuntaan Heinäpään
4. Kevyesti keskellä päivää
Hiljalleen suuntaa matka poispäin pihasta puisen talon
Hiljalleen hiertää hihna vanhan repun olkaan vaon
Vaan kevyeen silti askel nousee
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää
Kevyeen mieltä aatos painaa
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää
Kajastaa enää himmeä valo vihreän talon ikkunasta
Kiristää hihna repun koverretun hartian päällä
Vaan kevyeen silti askel nousee
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää
Kevyeen mieltä aatos painaa
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää
Viimein jäänyt on tupa taa ja reppu olkaa painaa yhä kovempaa
Kieltäytyi nyt itku tulemaan, ei suostu pala liikkumaan,
suuntaan taikka toiseen, kunhan edes sais hengen kulkemaan
5. Iltasoitto
6. Armahda lapset*
Voimasanat ovat alkaneet kuulumaan viime aikoina äänekkäämmin
taustalla oleva hiljainen itku on kestänyt kuiteen jo kauemmin
pitkään aikaan, ei viikkoon, ei kuukauteen ilosta voinut oo naurahtaa
ja leikin laskun ja leppoisan seuran on helposti pystynyt unhoittamaan
Puolitangossa roikkuva lippu ei tyynessä kykene liikumaan
talon takana mustuneet koivut ovat heittäneet lumet jo harteiltaan
aamuisin näkee jo pihalla käydä ja illallakin jaksaa pidempään
silti tänä vuonna ei hiljaiseen viikkoon päivää seitsemän riitäkään
Juosten mustalle
juosten mustalle reunalle jään
Juosten mustalle
ja vieden mennessään
Juosten mustalle
juosten mustalle reunalle jään
Juosten mustalle
ja vieden mennessään
Pajun kissoja, hiiren korvia poimittu maljakkoon ruskeaan
äiti valinnut vaatteita, päätynyt leninkiin tumman puhuvaan
yhtä ei paikalle saadakaan, pyyhitty pois on marraskuun kymmenes
niin retki päättyi kun matkaa ol mennyt vain vuosikymmenen neljännes
|
|
