|
VIIKATE LYRICS
"Kaajärven rannat" (2002)
1. On aivan sama
2. Ajastaika
3. Vastarannan valssi
4. Jalkamies
5. Päivän peili
6. Ei ole ketään kelle soittaa
7. Kaisloja
8. Nuori mies nimetön
9. Laulu on iloni ja työni
10. Kaajärven rannat
1. On aivan sama
On aivan sama,
minne kuljet ratsumies.
On aivan sama,
missä päättyy elonties.
Kuihtuu kauneimmatkin ruusut,
henkii syksy kuolemaa.
Yö kerran kulkijalle levon lahjoittaa
On hurma viininkin vain unta häipyvää.
Ja laulu kaunehinkin hetken helkähtää.
Tunnuslauseenasi turhuuksien turhuus olkohon
ja mailla tuonen kaikki unhoittuva on.
On lemmenruusut sulle kerran kerran kukkineet.
On huulet hurmaavimmat valan vannoneet.
Valat kalleimmatkin lailla virvatulten häviää,
on polte suudelmankin harhaa häipyvää.
On aivan sama,
koska kuolet ratsumies.
On aivan sama,
koska päättyy elon ties.
Sillä tummat ruusut aina kukkii tuonen tarhoissa.
On aivan sama,
koska kuolet ratsumies.
2. Ajastaika
Vaikka olen minä pahaa tehnyt, tehnyt oon, en tarkoittanut,
karkoittanut mutta pyytänyt takaisin palaamaan
Elo kiviänsä lastaa täyteen pulkat pikkuruiset,
viime kuiset vaikka makaa aloillaan
Halkopinon alle kurkistan
Pulkka jos sais narun paksumman
Kuitenkin puutappikorkin irti narautan
Köysi saa nyt odottaa vaikka puoli ajastaikaa
Kiristämään kaulus alkaa, alkaa alla villapaidan,
aidan takaa taas kun kopse kovenee
Kupit korvaa myöden talteen, leimat lyödään aisain varteen,
tarpeen sytyttää on tuikut murheeseen
Halkopinon alle kurkistan
Pulkka jos sais narun paksumman
Kuitenkin puutappikorkin irti narautan
Köysi saa nyt odottaa vaikka puoli ajastaikaa
Halkopinon alle kurkistan
Pulkka jos sais narun paksumman
Kuitenkin puutappikorkin irti narautan
Köysi saa nyt odottaa vaikka puoli ajastaikaa
3. Vastarannan valssi
Täällä ei nauraa saa asioille, joille muualla saa
Myös ikävät asiat visusti omana tietonaan
Töitä ja töitä ja kireitä vöitä
ja pyhänä kerrasto puhtoinen
Täällä on huveina lepo ja liemi lämpöinen
Rannoilta Kaajärven kantaa
laulu jos vain vois`
Pilvet ei täälläpäin alemmaksi pääse laskeutumaan
Mut´ ei tullut oo tarvetta katsetta maasta pois nostaakaan
Kiviä, kantoja, soisia rantoja, saappaat varsineen savessa
Vaan eipä leipä juoksekaan miesten maatessa
Rannoilta Kaajärven kantaa
laulu jos vain vois`
Aika ajoin käy aatos yön helmoissa lentämään
Mistä löytyisi mies täältä poieksi lähtemään
Kun täällä ei nauraa saa asioille joille muualla saa
ja tarkemmin silmäillen löydykään ei mitään naurettavaa
Rannoilta Kaajärven kantaa
laulu jos vain vois`
Rannoilta Kaajärven kantaa
laulu jos vain vois`
4. Jalkamies
Kolonnan kyydistä jäätiin
eikä tienoossa tuttua näy
vain sääsket ne kimpussa häärii
niin outo se sävel mi oksissa soi
ja vaik linnutkin sinessä ilakoi
Minä tervehdin levottomuutta
Teitä tuttuja monta
vaan viitat vieraita lie
voi matkaajaa onnetonta
kun ulkopuolelle tarinan jää
mitä kertoilevat kuuset keskenään
Minä tervehdin yksinäisyyttä
Lomassa suojaisan lehdon
jossa vartensa suoraksi saa
minä vaipuisin sammalen kehtoon
ja nukkuisin aamulla herroiksi vaan
jos ei yö olis rengikseen palkannutkaan
niinpä levolle hyvästit heitän
ja tietäni jatkamaan lähdin
yks aatoksein ainoain
ja taivaskin tuhansin tähdin
minut ohjastaa oikeaan kulkemaan
tuttu hahmo siel kättään jo heiluttaa
Minä tervehdin tulijaa tummaa
5. Päivän peili
Uusi auer saa
kaiken pysymään paikoillansa
Ken moista kaipaakaan
mistä olla huolissansa
Tänä päivänä taidan keittää kahvia enemmän
laitan pöytään valkean liinan ja hetken hengähdän
Tänä päivänä muistan katsoa peiliin hymyillen,
tänä päivänä muistan...
Mieltä ylentää
pihakoivuin norjat rungot
Kuinka voisi hävittää
männä päivän tummat tunnot
Vaan tänä päivänä taidan keittää kahvia enemmän
laitan pöytään valkean liinan ja hetken hengähdän
Tänä päivänä muistan katsoa peiliin hymyillen,
tänä päivänä muistan...
Huomispäivä jälleen on
numeroltaan pariton
Hyvää ja parasta toivotaan
etteivät kävisi peilit tummumaan
Joka toisena päivänä keitän kahvia enemmän
laitan pöytään valkean liinan ja hetken hengähdän
Joka toisena päivänä katson peiliin hymyillen,
joka toisena päivänä jaksan, joka toisena en
6. Ei ole ketään kelle soittaa
Kaikki alkoi yllättäin, iski kautta takavasemman
Sanakirja kertonut ei määritelmää ajan matalan
Varttitunti vierähtänee varttitunnissa,
kuudennentoista jälkeen tarvitaan jo apua,
mitä silloin sanotaan, jos ei voi kenellekään soittaa
Linja kertoo varattua, ääni käskee luurin laskemaan
Toinen ääni kellossa kun varautuu vain maltain maksamaan
Asialle palaamaan myöhemmin pyydetään,
kunnes aamukahvi tarpeeksi on viileää,
ei siis voine valittaa, kun ei ole aikaa mitä voittaa
Voiko siitä puhua,
kun ei voi edes ajatella
Voiko siitä puhua
Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa,
vaan illan tullen pelottaa
Ei ole ketään kelle soittaa
Viikko tapahtuneesta on kaluttu vain vesirinkilää
Nyt niissäkin jo vähitellen alkaa homeläikät sinertää
Hyvä ylös laittaa ajatukset viivoineen
ja kolaamalla kolata myös nuoska eteiseen,
vaan miten suu nyt laitetaan, kun hanki paperista loistaa
Voiko siitä puhua,
kun ei voi edes ajatella
Voiko siitä puhua
Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa,
vaan illan tullen pelottaa
Ei ole ketään kelle soittaa
7. Kaisloja
Laiturin nokalle käy istumaan
Vaik illaksi luvattu myrskyävää
taivas on kuin ei tietäisikään
Rauhaisa tuuli selällä veen
Aamulla verkot laskettu on
kohdalle talvisen avannon
Kengän nauhat kastuu loppukesän laineisiin
Toisella rannalla kuuluu saatuna saalista
Äänet liikuta ei istujaa
tuulikin heiluttaa ainoastaan - kaisloja
Lokkien parku kaukana soi
Airosta pahaksi onnekseen
tikku uponnut on kämmeneen
Rannassa taivaan on viel selkeää
Päivä edennyt pitkälle lie
uutinen aamuinen aatoksiin vie
Paidan kaulus kastuu loppukesän kyyneliin
Ilme on vakava kuin laineissa kuplia
Asiat vanhat taas pulpahtaa
vedestä kurottautuu poimimaan nipun - kaisloja
Ilta hämyllänsä muistuttaa
Aika nostaa verkot jo on
kun suunnan saa säteiltä auringon
Vaivalla soutaa mies venettään
Mielessään merkin kohdalle saa
asiaa aamuista ei milloinkaan
Airot vanhat kastuu loppukesän laineisiin
Myrsky ei tullutkaan, niin taivaskin tavallaan
Tuo olkapäänsä lohduttamaan
tuuli ajanut rantaan nipun - kaisloja
8. Nuori mies nimetön
Yötä myöten juostuna on kaivettua hautaa
kohti paikkaa vakavaa
Vihellyksen jälkeen ei kai enää avosaumaa
pysty kokoon parsimaan
Siellä juoksen itsekin mukanani äidin eväät
sekä neuvot naapurin
Puulta puulle edeten pitää elämästään kiinni
vahva käsi sankarin
"nuori mies nimetön"
Soitto kuuluu urkujen
kauempaa ääni laulujoutsenen
ote vahva kylmenee
sisäpuolen läpimärän käsineen
Tuntolevy roikkumaan on jäänyt oksaan männyn,
pojan kansan urhokkaan
Kaulaani sen asetan, omastani kun on jääneet
päivämäärät kokonaan
"nuori mies nimetön"
Soitto kuuluu urkujen
kauempaa ääni laulujoutsenen
ote vahva kylmenee
sisäpuolen läpimärän käsineen
Soitto kuuluu urkujen
kauempaa ääni laulujoutsenen
ote vahva kylmenee
sisäpuolen läpimärän käsineen
9. Laulu on iloni ja työni
Laulu se on ollut minun iltojeni ilo,
ilo ihana kuin unennäky yöni.
Laulu se on ollut minun iltojeni ilo,
ilo ihana kuin unennäky yöni.
Laulu se on ollut päivieni ratto
ja laulu se on ollut minun työni.
Laulu se on ollut päivieni ratto
ja laulu se on ollut minun työni.
Laulain minun elämäni nuorteena notkuu
kuin kesäheinä vainioilla.
Laulain minun elämäni nuorteena notkuu
kuin kesäheinä vainioilla.
Sillä on rinnoilla riemunviitta
ja hauskanhuntu hartioilla.
Sillä on rinnoilla riemunviitta
ja hauskanhuntu hartioilla.
Ottakaatte ilo irti elämästä
ja täyttäkäätte ikävyyden lovi.
Ottakaatte ilo irti elämästä
ja täyttäkäätte ikävyyden lovi.
Myöhäistä on silloin, kun tuonen tuvill' ollaan
ja hiljainen on mullan musta povi.
Myöhäistä on silloin, kun tuonen tuvill' ollaan
ja hiljainen on mullan musta povi.
10. Kaajärven rannat
|
|
