|
VERJNUARMU LYRICS
"Muanpiällinen helevetti" (2006)
1. Kurjuuvven valssi
2. Vihankylyväjä
3. Noetavaeno
4. Jäläkeläenen
5. Tuljmyrskyt
6. Itkuvirsj'
7. Kuuvven sylen syvvyyvessä
8. Kalaman kalapee
9. Laalavat jouset
10. Kärähtäny kylä
1. Kurjuuvven valssi
Elokuulla korjoon kuollutta vilijoo, syyssatteet alako jo kesäkuulla
Kotväkj´ itköö pirtissä hilijoo, taetaa talavella näläkä tulla
On mutasta velliä pellot täännä ja työhevosen valjaattii poekki
Et vittu sitä paskoo millään kiännä, taetaa tuoni korjata kaekki
Vuojenajat hilijoo tulloo, elämänlanka haarastuu
Taejjan perkele tarttuva pulloon, ku jokkaenen meistä saerastuu
Sato mänj´ pilalle ruuattii loppuu, toevos jo vaehteluva viärälle siälle
Nuapurit kuolj’ isorokkoon, joettii tuluvii pellon piälle
Ensjlumi tulloo hiutaleet puttoo, kaanistaa hetkeks kuollutta muata
Kuolema leijaellen seittejään kuttoo, eikö tuo lie kohta haotaan suata
Pakkanen purroo hirret jiähän, ku leivinuuni halakes eilen
Vittu tuas ottaa jouluna piähän, kylymä pirtti tuo pahan mielen
2. Vihankylyväjä
Polttaa kaskee liekillä kuolon
Kyntää sen tahissa orjakuoron
Kylyvää kalama kaahun tuhkoo
Muahan karruun luuta ja rustoo
Raeskas tuas muata rivolla terällä, suatto sen tiineeks kurjaen verellä
Kynti tuas routoo kouralla lihan, kynnellä kalaman kynnellä vihan
Sirpillä sattoo vaenajaen niitti
Repi aaki arvet ja verellä siitti
Sattoo keräs kalamaen lihan
Nostatti ilimoelle ikkuisen vihan
3. Noetavaeno
Yösyvän tulloo, out kaanis ku öenen viita
Kuunsirppi kulukoo, aukoo taevaan ikkunoeta
Epäpyhänä sinuva pittäävät, uhmoot jumaloo ja puavin yksinvaltoo
Päevänä jona peon merkin heijän otassaan näin
Hyö kiänti viisjkannan viärinpäen
Päevänä jona kunnijan naenen noejan maeneen sae
Niin pirut piispoja sakastissa persiiseen nae
Noetavaeno
Liekit nousoo, tulj´ja tuska puhistaa
Kuoloo vanahat opit, piäsöö kirkko peloestaan
Vatikaanin lahtooja pirun kyrpä suussa, ee just nyt voe huastella
4. Jäläkeläenen
Halus oman poejan, ruhtinaan uuven tulevan
Työsä jatkajan, soturin ja voettajan
Siitti jäläkeläesen, sikijön pahan ja ruman
Luavasta poeka nousj´, uumasta tulen kuuman
Tärisj´ mua, lohkesj´ kalliot suuret
Haehtuvat veet, nousj´ kuolon tuulet
Alako tuho, suapu piällikkö uusj´
Repesj´ korvat, sarvipiä ku huusj´
Matkasj´ sarvipiä kohti ommoo valtakuntoo
Lahtasj´alamaeset, ee ollu ommootuntoo
Tappo ykstellen, viänti niskat katki
Piät mukanasa vei ja veret muasta latki
5. Tuljmyrskyt
On alakana sota immeisten ja koettana päevä viiminen
Tuho tulloo uamunkoetossa, joku paeno nappija punasta
Enkelj´ tuhon siipesä levittää, mustat varjot muata viistää
Rankasoo kurjoo luopijoo, ihmiskuntoo tuhon tuojoo
Tuljmyrskyt muata rienoo
Hävittää ilimaan koko tienoon
Tuljmyrskyt muata rienoo
Tuassiisa on helevetin hienoo
Sienjpilivet näkkyy taevaalla, joko alakaa nahaka kuoriutuva
Tuljmyrskyt polttaa muaäetijä, vittu alakaa loppu olla lähellä
Kuumat liekit muata nuoloo, kaekki elävä kuoloo
Ee ou toevoa elämästä, ku tukkakii jo lähti piästä
6. Itkuvirsj'
Käy viha vastaan rakkaavven hyvvee tahtoo
Se tahtomattaan kaeken lahtoo
Se laatturin Tuonelan tuas matkaan laettaa
Se elämän ja kuoleman yhteen naettaa
Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj´ ja verreen peittyy rannat
Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tiältä kantaa
Synkän sävelen tahissa lippuu joen vesillä laatta
Rannoella kylän väkj´ kuorossa kirroo elon raskaatta
Peleko se sokasoo rohkeennii mielen
Viha verellä tahmoo kuivunneen kielen
Ja tuas on matkalla Tuonelan laatta
Parantammaan immeisten saeraatta
Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkään
Ee raakkoo ikkään raahota mikkään
On mullassa tomumaja maenen vaenen
Surkeen immeisen aenokaenen
7. Kuuvven sylen syvvyyvessä
Joukko synkkä taettaa matkoo kohti haatapaekkoo
Neljä ukkoo arkkua ruahoo, kantaa tuakkoo paenavoo
Ruoho jalakaen alla lakkoo, ku murhemielj´ juuret talloo
Suapuu väki haavvan iäreen, on liejumuata jo puoljsiäreen
Kuuvven sylen syvvyyvessä, mullan alla pimmeyvessä
Tänne minut paeskattiin, arkku kiinni naalattiin
Kuuvven sylen syvvyyvessä, verj´ pakenoo jo syvämmestä
Alla synkän mustan taevaan maot reikijä arkkuun kaevaa
Arkku muahan lasketaan ja lehet kuolleet lakastaan
Kansj´ kiinni naalataan ja lukko vahva lukitaan
Loppuu elo muanpiällinen, taeval lyhyt ja kivinen
Paenuu ukko tyhjyteen, vittu kuuvven sylen syvvyyteen
Roovan alla muan syli lämmin on
Kuuvven sylen syvvyyvessä
8. Kalaman kalapee
On kalaman kalapee ukko tuo
Joka katseellaan kuolemata luo
Tiijjä häntä,mikä tuo oes
Vuan en halluu se lähtevän pois
Silimät tuimat on, pimmeessä hohtaa
Ja sielullansa mieliä johtaa
Sikijääkö tuo itestään Perkeleestä
Kuppanen ukko kalaman kalapee
Kuolemata levittellöö, Vanaha Vihtahoosu
Nyt on alakanu haavvasta nousu
Helevetin armeijja muasta tulloo
Pahhuutta ihmisten päehin sulloo
Ei voes ruakuutta tuota uskoo
Vittu, tämä on yhtä tuskoo
Piät ja käjet puttoilloo
Ja kaekki ihmiset rukkoiloo
On se melekosta tuo pimmeitten enkelten touhu
Mustat syvämmet ja silimissä palava roehu
9. Laalavat jouset
On harmoo joukko liikkeellä tuas, viinet täännä kuolemmoo
Raskaat suappaat muata polokoo, herättee ymparillä vihhoo ja pelekoo
Synkkä laalu täättää tienoon, joka ukko karjuu täättä kaaloo
Muaorjat kahtoo joukkova kieroon, ku kaekki nuotin vierestä hoeloo
Tuskinpa niät uamuva seuroovoo, jos seisot vastassa Savon jousjarmeijjoo
Virittyy jänteet laolaa jouset kuoleman laaluva
Tuhannet soettajat laaluun yhtyy, taevas täättyy mustista nuolista
Se saje ku tulloo vaenooja parkuu kuoleman pelekova
Tuhannet viholliset joukkona kuatuu, tanner täättyy verestä ja suolista
Nuoljkuurot tulloo toesesa perrään ja päevä muuttuu hetkessä yöks
Muanpiällisen helevetin vihollinen kohtas ja eläminen muuttu vaekeeks työks
Silimässä nuolj’ ja vittu parraassa kaks, liekkö tuota ennee hengissä kettää
Harvat on rivit neki pakosalle lähtöö, huavottunneet viimestä henkeesä vettää
10. Kärähtäny kylä
Uamun harmoossa usvassa ku taevaalta tulj’ mustoo vettä
Kylä makas tuhkan seassa, ei olluna elossa kettää
On sotajookot jo poestuna ja rannassa vuan tervavene
Pappi käjet ristissä noetuu ”on se nyt vuan perkele”
On taesto verinen luantuna ja kylän immeiset kuatuna
Ei kuulu iänj´ sotarumpujen ei soe laalu kaanis lintujen
Raaniot tuhkassa seisoo kalaman käry haesoo
Verj’ peittää routasen muan ja uutta elloo oottoo sua
Viitakemies kuakin selässä istuu, kahtoo kylän raanioeta
Tuijottaa alas tyhjyyteen, kaekki näättää vitun aatiolta
Pappi mannaa elämän helevettiin, kirroo suuren herran
Pyytää lohtuva piäpirulta tämän yhen ja aenoon kerran
Kirroon sinnuu luojoo, ku kiusoot minnuu ruojoo
Tuska valtoo syvämmen ku kuolo korjoo sattoo
Verj’ täättää muan kaekki elävä kattoo
|
|
