|
VALGRIND LYRICS
"Uhrikallio" (2003 Demo)
1. Kaamos
2. Uhrikallio
3. Talven kiro
1. Kaamos
Ilta jolloin aurinko laski, ei noussut huominen
Valo juoksi tuonelaan, kylmä haudasta nousi
Uneen kuutamo vaipui, tähdet taivaalta katosi
kutsu hiljainen tuonelan, jo kutsui elämää.
Metsien tuulet nostakaa.
Jo henkiin tuo taivas pohjoisen.
On hiljaisuus kaunein ääni, ääni kuoleman.
Yksin huutaa tuulet taivaan, Huutaa pimeyteen
Silmä kuoleman katselee, meidät kaikki valitsee.
Ajan ikuisen pysäyttää, liekit elämän.
Merien aallot kuljettaa.
Jo henkiin tuon maan pohjoisen.
Tämä maa, tämä taivas ovat syntyneet kaukana pohjolan talvessa
Tämä maa, tämä taivas eivät vaipuneet tuonelaan pohjolan tuiskuissa
Tämä maailma on talven ja jään.
Syvät haudat merien, uhrejansa odottaa.
Vaipuu hiljaiseen lepoon, ikuiseen uneen.
Yksinäinen taivas, tyhjyyden maa.
Ajan ikuisen pysäyttää, liekit elämän.
Tuulien kutsut kuljettaa.
äänen tuon hiljaisen kuoleman.
Maailman tuulet kertokaa.
Mistä löydän sen valon päälle maan.
taivaiden voimat palatkaa.
Kertokaa tarut taivaan maan.
Tämä maa, tämä taivas ovat syntyneet kaukana pohjolan talvessa
Tämä maa, tämä taivas eivät vaipuneet tuonelaan pohjolan tuiskuissa
Tämä maailma on talven ja jään.
Maailman tuulet kertoivat.
2. Uhrikallio
Hoi veljemme, nouskaa kalliolle.
Uhrit uhraamaan Ukkosenjumalalle.
Tämä veri kansan, maan.
Syntynyt on seuraamaan.
Taivaan synkän voimia.
Maan ja meren valtioita
Kauas halki taivaiden.
Kaikuu kutsuhuutomme.
Taivaan kannet repeää, ukkonen jyrähtää.
Kunniansa näyttää, salamat lennättää.
Taivas peittyy valomereen kirkkaaseen.
Hoi ukkonen, näytä voimasi.
Iske salamalla kallioon.
Tahdon nähdä sen, suuren mahtisi.
Synkän taivaan ylpeyden.
Minä huudan ja pyydän.
Sulle käteni kohotan.
Anna minulle se voima.
Henkeni ja vereni.
3. Talven kiro
Viimein palasi tuo vanha mies, aikansa elänyt
mukanaan verinen miekka ja ukkosen mahtavat voimat.
Oli taistellut puolesta kansojen, muinaisten veljien
vaan yhtä voittanut milloinkaan, kylmää talven voimaa.
Pakkasen miekkaa ja talven viimaa, ei voittanut milloinkaan
niin aika jätti miehen ja kansan pohjoisen.
Lähti tietä kulkemaan, polkua tuonelaan
Kohti ikuista kuolemaa, tuonelan synkkää rotkoa
Miekkaansa tarttui puolesta kansojen
Vaan talvea koskaan voittanut ei
Jumalat eivät voimiaan antaneet
Nyt tuonelaan käy jo sankarin tie
Kun talven viima ja ukkosen voimat iskevät vastakkain.
Kun salamat maahan lyövät ja lunta tuiskuttaa.
Sen silloin nähdä voi mitä jumalat aikaan saa.
Kun kylmyys taivas musta peittää maan.
Saapui portille tuonelan, loppunsa alkuun
hyppäsi reunalta tyhjyyteen, alas tuonelan synkkyyteen.
Lipui alas pimeyteen, ikuiseen pudotukseen.
Turjan luokse tuonelaan, kylmään hautaansa.
Voittajaa emme koskaan saaneetkaan
Nyt tuonelaan käy jo sankarin tie
Talvea enää ei voi uhmata
Pakkasta ei voi tuhota
|
|
