|
TUONI LYRICS
"Elävät & Kuolleet" (2005)
1. Ainoastaan
2. Pois Minusta
3. Ruusut Helvetin
4. Aamen Rukoukseen
5. Pirunpelto
6. Muisto Pahasta
7. Tyhjät Katseet
8. Kolmen Kuningas
9. Pahuuden Perimä
1. Ainoastaan
Vala
Minne katosi vuodet, tulinhan vasta
Kukaan ei vastaa olen huoneessa ainoastaan
Matka niin pitkä on, vaikka jäisi puoli tiehen
Valo joka loisti kirkkaana nyt hiipuu pois
Olen ainoastaan
Vapaa on tahtoni, lähdenkö vai tänne jään
Mutta kukaan ei vastaa olen matkalla ainoastaan
Tuonen portit edessä, tahtomattani polvistun
Se valo joka poisti pimeyden nyt toivoni polttaa
Kuolemaan on vielä matkaa – vaikka pimeyden sydän rinnassa hakkaa
Kuolemaan on vielä matkaa – vaikka tuomion tuli jalkoja polttaa
Kuolemaan on vielä matkaa – vaikka jumalan viha minua riivaa
Kuolemaan on vielä matkaa – vaikka olen ainoastaan
Vala jonka vannoin...
Ei polta tuli ei huku virtaan ei periksi anna milloinkaan
Ei katoa yöhön ei sammu tuuleen ei päästä irti koskaan
2. Pois Minusta
Kuin hullu juoksen ympyrää
ajattelen, vielä se selviää
hymysuin hampaita kiristää
jos en voita niin et sinäkään
Ja niin me jatkamme
Päivästä päivään
Tuhoamme kaiken hyvän itsessämme
Pois se minusta – nuo kaikki kauniit lupaukset
Pois se minusta – en tekisi mitään sellaista
Pois se minusta – kaikki hyvä mitä on jäljellä
Pois se minusta – en jaksa enää yrittää
Pois se minusta
Mikä mikä siellä kolkuttaa
ei kai vaan ala pikkumiestä kaduttaa
älä tee kuten teen vaan niinkuin sanon
niele kalkki karvaan tappion
Käänsimme selkämme
3. Ruusut Helvetin
Kuljin ja katsoin kummastuen
jokainen päivä uusi onnettomuus
Kuljin suurta korpea enkä rauhaa löytänyt
Yön tummaan katveeseen viimein pysähdyin
Kaunis mieli kukoistaa, soi meidän soitto täällä ikuinen
Ei lopu tähän sointi kielten, soi meidän laulu täällä ainainen
Juoksin pakoon ja odotin turhaan
saa kukat kukkimaan epätoivo ihmisen
Pois katosi kauniit sanat kauniit teot
Yön pimeys mukanaan
Kaunis mieli kukoistaa, soi meidän soitto täällä ikuinen
Ei lopu tähän sointi kielten, soi meidän laulu täältä ikuisuuteen
Ruusut helvetin puutarhan
Luo loistettaan tummin terälehdin
Katkeruuden piikki pistää
Saat uskoa tahtoen tai epäillen
Kaunis mieli kukoistaa, soi meidän soitto täällä ikuinen
Ei lopu tähän sointi kielten, soi meidän laulu täältä ikuisuuteen
Katkeruuden ruusutarha
Tänä yönä hiljaa kuihtuu pois
Ruusut helvetin
4. Aamen Rukoukseen
Ja niin se tuska kasvoi maasta, isien kylvämästä
talven talven selkään käy
Ei tiennyt minne matka johti, haaveet kauemmaksi
Kylmissään jatka kulkuaan
Tuskissaan käy hän aamuun uuteen
Kun aina jotain kadottaa
Ei missään, eikä mihinkään
On se viimeinen sana ja se aamen rukoukseen
Tahtoisi muistaa hän vielä hetken viimeisen (Aamen rukoukseen)
Kun katkeruudeltaan mies ei koskaan unta saa
Yö päivää kirkkaampana loistaa, varjot haalenee
sen sisinpään yksin katoaa
Uskoi aamulla uneensa sen tieto tyhjyydestä
Tyhjyyteen matka miehen vie
Tahtoo unohtaa, sen kuinka koskee
Tahtoo unohtaa, kun jotain kadottaa
5. Pirunpelto
Harmaa taivas nousee taas, sade lyö maahan mutaiseen
Kuokkani kantoon isken, kiroan tän kivisen joutomaan
Kaikki hyvä unohdetaan, syvälle multaan haudataan
Sen minkä routa säästää, halla viimein pois korjaa
Ei kuole oksa ennenkuin lehdet putoaa
Tämän päivän loppuun kuljen vielä kun on aikaa
Korteni keosta kannan, hallan pieksemästä
Pirunpellon multaan lasken epätoivon siemen
Sen sydän kova kuin kivi, armoa ei anna
Viikot ne vierii vuodetkin, yhä säilyy kaikki ennallaan
Sen kuulen tuulessa ilmassa ja taivaanrannan laulussa
Ei kuole oksa ennenkuin lehdet putoaa
Tämän päivän loppuun kuljen vielä kun on aikaa
Korteni keosta kannan, hallan pieksemästä
Pirun pellon multaan lasken epätoivon siemen
Sen sydän kova kuin kivi, armoa ei anna
6. Muisto Pahasta
Jos taistelet, laske aseesi
Jos vielä marssit, palaa kotiisi
Näin kasvoi sodan lapsi, ja yhä mustemmaksi
Tulessa makaavat, rauniot synkän huomisen
Niin on vielä kaukana, mutta yli kaukaisuuden katson toivoen
Kuuntelen kun tuuli toi, kai vielä kaikki muuttuu saan muistoiltani vihdoin vapauden
Voitko nähdä, silmin sokeiden
Voitko kuulla, korvin kuurojen
Sen minkä sodan lapsi, sisällensä sulki
Tulessa makaavat, rauniot synkät huomisen
Niin on vielä kaukana, mutta yli kaukaisuuden katson toivoen
Kuuntelen kun tuuli toi, kai vielä kaikki muuttuu saan muistoiltani vihdoin vapauden
Kaiken yllä tuuli vain nauraa, yön hiljaisuus on enää muisto vain
Kaiken yllä tuuli jatkaa tämän jälkeen elää vain
Vain muisto pahasta
Vain muisto pahasta
7. Tyhjät Katseet
Taas on se aika jolloin rohkeus punnitaan
Syyttömän verellä hautakiveen kirjoitetaan
Tulin, näin, voitin – otin kaiken minkä sain
Tulin, näin, voitin – syyttömät maksaa saa
Taas on se hetki
kun mieleen palaa
Tyhjät katseet
ilman omistajaa
Kuka lippusi kantaa, kuka hengen edestäsi antaa
vaan ei näy johtajaa kun taivas yllä palaa
Niin on yksi poissa – joukosta urheiden
Taas on yksi poissa – vuoksi tyhjien lupausten
Tyhjät katseet meitä seuraa
8. Kolmen Kuningas
Vain yksi voi meidät pelastaa, hän joka siirtää vaikka vuoren
Sokeena kotimatkan kulkee, en tahdo mukaan, en tahdo mukaan
Maat ja mannut hallitsee, tieltänsä kaiken tuhoaa
Ei pelastusta matka tuo, en lähde mukaan, en milloinkaan
Hän on mukava mies, hän ei koskaan satuta ei lyö
Hän on mukava mies, hän on kolmen kuningas
Yksi meitä rikkaampi, hän tahtoo saada sanan viimeisen
Pimee tie, on kullattu matka, en tahdo mukaan, en tahdo mukaan
Katoaa huuto tuuleen hiljaiseen, elinkautinen hinta vapauden
Jos nousen nyt vastaan kolmen kuninkaan, en lähde mukaan, en milloinkaan
Hän on mukava mies, hän ei koskaan satuta ei lyö
Hän on mukava mies, hän saa sokeetkin näkemään
Hän on mukava mies, hän ei koskaan satuta ei lyö
Hän on mukava mies, hän on kolmen kuningas
Valtakunta katoaa, maassa makaa orjat kuninkaan
Ei lopu matka, ei loista valo koskaan, en lähde mukaan, en milloinkaan
9. Pahuuden Perimä
Kuusikielinen sarvipää, korvaani kuiskuttaa
“Tulet aina häviämään, voin maan ääriin odottaa”
Kellä kantti kestää pisimpään, ketä ei saa kirveellä kaatumaan
“Se on meidän määränpää, pahuus se on palkka maailman”
Saa minut epäilemään, omaa varjoa kavahtamaan
“Et pääse tästä mihinkään, joudun heikkoudestasi maksamaan”
En pakoon pääse katsettasi, en siltä katoamaan
“Niin turha on taistelusi, hyvät katoaa ja puhuus perii maan!”
Vaikka kuinka kuljen kuulen äänen sisälläni
Kuinka lohduton on polku ihmisen ja kuinka se katoaa
Vaikka kuinka kuljen kuulen äänen sisälläni
Kuinka kaikki hyvä katoaa ja pahuus perii tämän maan
Hyvä katoaa ja pahuus perii maan
Kun kerta toisensa jälkeen, löytää itsensä haavoittuneen
Kanssa kalteisteni, hiipuu usko hyvän elämään
Kun kerta toisensa jälkeen, löytää itsensä haavoittuneen
Taas katsoo peilistä tutut kasvot perkeelen
|
|
