|
TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS LYRICS
"Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus" (2003 DVD)
1. Rajaton rakkaus
2. Pahin kaikista
3. Hämmennys ja viha
4. Kuusikymmentäkaksi
5. Kova maa
6. Elegia
7. Rekkamies
8. Lumessakahlaajat
9. Rahat ja henki
10. Rajatila
11. Nyt on mies!
12. Surupuku
13. Venäjän orvot
14. Viimeinen päivä taivaan?
15. Elegia
16. Lumessakahlaajat
17. Alavilla mailla
18. Tiernapojat
19. 62 - Erään kappaleen tarina
20. Hyvä päivä
21. Rajaton rakkaus
22. Nyt on mies!
23. Lumessa kahlaajat
24. Liebe ohne Grenzen
25. Kädet niskan takana
1. Rajaton rakkaus
niin jäi matka taas puolitiehen
itsestään oli luullut liikoja
myrskyt tulevat lähemmäksi
ajatus ei selkene
hartiat kyyryssä keskellä pihaa
ei jaksa kiviäkään potkia
mies katsoo taakseen tulosuuntaan
vain jäljet seuranneet
miksi etelään jäi hyvä vaimo
miksei kuulu lasten naurua
maita ja metsiä riittäisi
kun vain kyntäisi
vaikka suku sammuu, ei sisu lopu
aina on tehty mitä aiottu
vaikka katto on liian alhaalla
ja köysi liian paksu
2. Pahin kaikista
nukun huonosti ja liian vähän
ja kun nukun näen pahan unen
mistään ei ole jäljellä mitään
ympärilläni en näe ketään
tekemätöntä ei tehdyksi saa
syntejä ei voi sovittaa
on vielä kovin monta asiaa
anteeksiantamatonta
luuletko tosiaan selviäväsi
kaiken jälkeen mitä tapahtui
kaikki se mitä sinä teit
ja varsinkin mikä unohtui
miten miellyttää jumalaa
mitä teit ei voi olla koskaan
oikein yhdenkään jumalan mukaan
ei tule milloinkaan olemaan
minä olen miettinyt miksi
tyhmyys, pahuus vai molemmat
ja mitä meille jäi perinnöksi
konkurssipesä, syömävelat
ja sinä olit kaikista pahin
tiesit kaiken koko ajan
silti koskaan et tehnyt mitään
et ikinä sinä tehnyt mitään
3. Hämmennys ja viha
vielä ole ei selvinnyt, miksi
lapaseni roikkuu alla hihansuun
lailla niiden hakaneulojen
jotka kiinnittävät heijastimen
viereen lapaluun
jokin ajaa minut sängystä ylös
vaikka täydenkuun aika
mennyt on menojaan
ja sydän hakkaa
kuinka se jaksaa
viedä sinne, missä aamu tekee tuloaan
miksi seison selkä menosuuntaan
elämäni liukuhihnalla
ja kun katson sitä, mistä tulin
niin muistelen usein pahalla
mietin, mitä ilman jään
mitä häpesin ja kenet petin
miksen iloitse siitä, mitä sain
miksi aina suren: tuonkin menetin
vielä ole ei selvinnyt, miksi
lapaseni roikkuu alla hihansuun
lailla niiden hakaneulojen
jotka kiinnittävät heijastimen
viereen lapaluun
mutta olen kyllin vanha lukemaan
kuolinilmoitukset sarjakuvien sijaan
aina en tiedä, mistä minä pidän
mutta taatusti tiedän, mitä minä vihaan
sinun täytyy tietää
mitä vihata
sinun täytyy tietää
ketä totella
4. Kuusikymmentäkaksi
sinä käskit heidät peremmälle
paikkaan vihonviimeiseen
sinä vastaan kuusikymmentäkaksi
lasta, naista ja vanhusta
ei kuulu enää huuto
ei lasten itku
äitien anelu
vanhusten vaikerrus
sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa
vain veriläikät kattolaudoissa
kertovat jälkipolville
muistuttavat siitä oikeudesta
jota sinä toteutit
oikeudesta langettaa
ja panna täytäntöön
kuusikymmentäkaksi
kuolemanrangaistusta
sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa
toivottavasti sinua varten
on olemassa oikeus
tuomioistuin, joka lopettaa
maallisen vaelluksesi
sillä sinua odottaa
palkkio työstäsi
pätsi tulikuuma
ikuinen kärsimys
sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa
sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa
5. Kova maa
yli metsän, pellon kirkonkellot
ne kumeana kaikaa sunnuntain
mustissaan oli pappi ja suku
mutta joku siitä haudalta puuttui kai
vanhempi veli meni rankamettään
eikä se joutanu saattelemaan
isä oli toiselle antanu talon
toiselle jäi vain kova maa
kylmä ja kova maa
mun kotimaa, isieni maa
karu kansa ja kova maa
mun oma maa
kuunnelkaa, kun se laulaa
kanttori veisaa kun arkussa vainaa
vanhalla kirkolla siunaillaan
pitkin mäkeä on saattoväkeä
ämmien joukossa kuiskaillaan
tuli rankakuormalla mustalla ruunalla
ruumishuoneen risteykseen
nähny ei kettään, kääntyi mettään
eikä se katsonut taakseen
kylmä ja kova maa
mun kotimaa, isieni maa
karu kansa ja kova maa
mun oma maa
kuunnelkaa, kun se laulaa
pantiin multiin, kotia tultiin
siinä se on ja se piisaa
yöt on öitä ja päivät on töitä
talvella kuolleita muistellaan
mutta illan hämärässä kumminkin
sillä veljellä polttaa rintaa
se ruusupensaasta oksan taittaa
pimeän tullen katoaa
kylmä ja kova maa
mun kotimaa, isieni maa
karu kansa ja kova maa
mun oma maa
kuunnelkaa, kun se laulaa
6. Elegia
joi poika senkin kuukauden
ja aikaan kauniin aamunkoiton
hän kouristeli itkien
nyt viina veisi voiton
niin äiti saapui huoneeseen
valituksen kuullessaan
hän vaiti katsoi juoneeseen
kalmankalpeaan
veti verhot ikkunaan
ja otti tuolin alleen
kun poika yski
verta lattialle
mitään sanottavaa ollut ei
käsi tarttunut ei toiseen
äidin katse ulos vei
aamuaurinkoiseen
niin kului tunti, toinenkin
ja hiljeni sen pojan peti
ja äiti ylleen haalarin
ja saappaat jalkaan veti
yli pellon pahaisen
raahusti naapuritaloon
astui varoen
vähäiseen valoon...
ei kiire vaivannut kysyjää
vain yhdestä oli huoli:
"soittakaa kirkolle
kun poika äsken kuoli"
7. Rekkamies
kuka tietää mitä on
syvissä vesissä
tuhansia metrejä
aaltojen alla
olen usein miettinyt
voisin olla siellä
kaikessa rauhassa
kalojen kanssa
rekisterikilvet vietiin
viime torstaina
voin liikkua maanteillä
erityisluvalla
nukun p-paikoilla
keskellä isoja metsiä
en saisi pysähtyä
ne miettivät vielä
jonkunhan se on tehtävä
ne lupasivat että
loppusijoituspaikka
on varma kesällä
perävaunussa tavaraa
ei tiedetä mitä
mittarimiehet pukee
naamareita ylleen
olisi hauskaa mennä kotiin
pitkästä aikaa
kolmentoista vuoden jälkeen
nähdä omat lapset
ja vaimon uusi mies
mutta valkoisia läikkiä ei enää ole
kartalla
et voi katsoa maata
tarpeeksi kaukaa
lastiasi et karkuun pääse
8. Lumessakahlaajat
se pommikoneiden aalto
yllä tuon uinuvan maan
ajoi hiljaisen, harmaan kulkueemme
lumeen kahlaamaan
ensin sai jokainen nähdä
sen maailmanpalonsa
oli miehen jokaisen poltettava
oma talonsa
aina kun tulitus loppuu
taas jatkaa taivallustaan
ryhmä vaivainen, joka ehdi ei
jäädä taakseen katsomaan
kun loppumattomaan lumeen
hautautui pikkuveli
taivaan verenpunasta kuvastui
se naurava pyöveli
kuolemanpataljoonat kulkee takana
edessämme on maisema kuin lakana
meidän leirimme täytyy
muuttaa uudelleen
joko rajan yli tai taivaaseen
9. Rahat ja henki
tuuli pieksää kasvoni
kuin ennenkin
jos tahtoisi auttaa minua
seisomaan omilla jaloilla
selkä suorana, pää pystyssä
täytyisi joka suunnasta virrata tuulen
kuin koira oksennukselleen
palasin radalle
en voinut tietää etten takaisin
halunnut ennen kuin kokeilin
luulin löytäväni palan onnea
onnea kauppamiehen taskusta
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
luomakunnan kruunusta on tehty pelle ja renki
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
kuljen pitkin keskiviivaa
valkoista tietenkin
jos joku vaikka ylitseni ajaisi
lopulliseen lepotilaan saattaisi
kuulla saisin papilta aamenet
vihdoinkin viettäisin yöni rauhassa
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
luomakunnan kruunusta on tehty pelle ja renki
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
luomakunnan kruunusta on tehty pelle ja renki
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
10. Rajatila
minä olen kuullut
täällä on tapahtunut outoja
on tavattu mykkiä miehiä
kummallisilla asioilla
kaukaa on tullut eläimiä
joita ei pitäisi olla
siellä kaukana ei enää
voi kuulemma hengittää
jostakin syystä tänään
tuntuu pahemmalta kuin eilen
ja eilen tuntui pahemmalta
kuin toissapäivänä
varmasta on tullut epävarmaa
vieras on pysynyt vieraana
pelottaa tietää ettei tiedä
kuin aikansa vähyyden
kaiken aikaa täällä ollaan
seisottu tyhjän päällä
nyt seisotaan edes jossakin
nyt seisotaan rajalla
ei täällä ollutkaan kallioita
joille voisi rakentaa
ainoat sanat jotka kuulen:
auttakaa minua
11. Nyt on mies!
pienen järven rannalla
kauan sitten kadonneena
seisoo mökki yksinäinen
talo kaikkein kovimman
marssii omalla maallaan
omat saappaat jaloissaan
ne ei kivissä kompuroi
vaan potkaisee ne pois
nyt on mies!
suureen hetkeen valmiina
puoli pulloa nauttineena
päänsä painaa tuvan nurkkaan
hohtimet hoitavat hamuaa
järki lähtee, ääni jää
veri täyttää nielun, suun
kyllä mies kivun kestää
mutta ei häpeää
nyt on mies!
aamuisin herätessäni evästän itseni päivään
kertaamalla mielessäni kaikki ne asiat,
joissa olen elämässäni epäonnistunut,
ja kaikki ne mahdollisuudet,
jotka olen jättänyt käyttämättä
te ette tiedä mitään
minä tiedän kaiken
tukeanne en tarvitse
apuanne en kaipaa
itse oman hautani kaivan
viereen kiven komeimman
itse oman ristini kannan
sen viimeisen matkan pahimman
nyt on mies!
12. Surupuku
en tahdo murhetta kantaa
vaan en tiedä kuinka voisin
kaiken kurjuuden keskellä
nähdä jotenkin toisin
kun kansojemme suurmiehet
noissa suurissa toimissaan
kompuroivat pimeässä
kaaos kannoillaan
positiiviset pellet
hellii hyvää ajatustaan
ja elävät niin kuin paholaiset
siksi pukeudun mustaan
kun yhteinen maailma on
pelkkää mielikuvitusta
minä pukeudun surupukuun
ja surupuku on musta
jos oikeutta
enemmän vain nähdä saan
voin verhoutua
vaikka lumenvalkeaan
mutta jos maailma jatkaa
pimeän matkan taivallustaan
ylläni on surupuku
ja surupuku on musta
eikä se juuri naurata
ei se nosta mielialaa
kun itkusta kaikki alkaa
itkuun kaikki aina palaa
kun kokonaiset kansat
käyvät pelaamaan pedon lukuun
siksi pukeudun mustaan
musta on surupuku
jos oikeutta
enemmän vain nähdä saan
voin verhoutua
vaikka lumenvalkeaan
mutta jos maailma jatkaa
pimeän matkan taivallustaan
ylläni on surupuku
ja surupuku on musta
13. Venäjän orvot
aurinko nousee
päittemme ylle
eivät suojaa anna
alastomat puut
astuu esiin
mies tovereineen
päissään lakit
punatähtiset
ovat töissä täällä
eivät tiedä miksi
kotisatamassa
ydinsukellusveneiden
he eivät välitä
he eivät pidä huolta
mieti kohtaloa
venäjän orpojen
eikö uni tule silmään
koeta asiat unohtaa
etkö siihen pysty
sinun täytyy uskaltaa
laittaa selkä seinää vasten
pistää kädet niskan taa
on aivan turhaa
itseään piilottaa
koittaa suuri aamu
kirkkaan valon juhla
se on alkunäytös
talven tuhatvuotisen
et turvapaikkaa
voi mistään löytää
on aivan turhaa
edes yrittää
14. Viimeinen päivä taivaan?
satakuusi saatanan pirua
murtaa taivaan portit
kaksisataa infernon demonia
teurastaa enkelijoukon
kuusikymmentä metallista petoa
puhaltaa ydintalven
kolmesataa pimeän soturia
ryntää herran temppeliin
silloin nousee valkea siipi
halkaisee kärkijoukon
vaskitorvet alkavat huutaa
muurit kohoaa ennalleen
piiritetyt häpeävät valossa
joukko saatanan murskautuu
kirkkaudessa tilinteko alkaa
puolustus murskaa voimallaan
viimeinen päivä taivaan?
15. Elegia
joi poika senkin kuukauden
ja aikaan kauniin aamunkoiton
hän kouristeli itkien
nyt viina veisi voiton
niin äiti saapui huoneeseen
valituksen kuullessaan
hän vaiti katsoi juoneeseen
kalmankalpeaan
veti verhot ikkunaan
ja otti tuolin alleen
kun poika yski
verta lattialle
mitään sanottavaa ollut ei
käsi tarttunut ei toiseen
äidin katse ulos vei
aamuaurinkoiseen
niin kului tunti, toinenkin
ja hiljeni sen pojan peti
ja äiti ylleen haalarin
ja saappaat jalkaan veti
yli pellon pahaisen
raahusti naapuritaloon
astui varoen
vähäiseen valoon...
ei kiire vaivannut kysyjää
vain yhdestä oli huoli:
"soittakaa kirkolle
kun poika äsken kuoli"
16. Lumessakahlaajat
se pommikoneiden aalto
yllä tuon uinuvan maan
ajoi hiljaisen, harmaan kulkueemme
lumeen kahlaamaan
ensin sai jokainen nähdä
sen maailmanpalonsa
oli miehen jokaisen poltettava
oma talonsa
aina kun tulitus loppuu
taas jatkaa taivallustaan
ryhmä vaivainen, joka ehdi ei
jäädä taakseen katsomaan
kun loppumattomaan lumeen
hautautui pikkuveli
taivaan verenpunasta kuvastui
se naurava pyöveli
kuolemanpataljoonat kulkee takana
edessämme on maisema kuin lakana
meidän leirimme täytyy
muuttaa uudelleen
joko rajan yli tai taivaaseen
17. Alavilla mailla
menneiden heikkoudet
höyryävät kuopissa
alavilla mailla vuottaa
hallanvaaramies
täällä pahat teot
tiivistyvät kumpareiksi
vasemmalla voitte nähdä
pettymysten laakion
taivaanrannassa
pitää pahinta ääntä
huonon olon varisparvi
lentää väärinpäin
allamme avautuu
suomainen muodostelma
kasvaimia joita
ei löydetty ajoissa
joka yö joku siirtää
kaikkia kelloja eteenpäin
aurinko laskee aina
ylösnousun aikaan
täältä ei lähdetä
muualle ei vie tietä
ainutkaan muuttolintu
ei käy kääntymässä
kukaan tänne tulijoista
ei kulje tärisemättä
hyvien isien käsistä
ei edes uneksita
18. Tiernapojat
19. 62 - Erään kappaleen tarina
20. Hyvä päivä
tänään on hyvä päivä
päivä älyn ymmärryksen
tänään on hyvä päivä
viedä loppuun työ
tänään inhoan itseäni
ymmärrän mikä olen
tiedän mistä olen tullut
ja mihin matkalla
tänään kaikki kimaltelee
räikeissä valoissa
tänään on hyvä päivä
nähdä hymyjen taa
tänään kaunis aurinko
polttaa valehtelijat
tänään on hyvä päivä
vihonviimeinen
21. Rajaton rakkaus
niin jäi matka taas puolitiehen
itsestään oli luullut liikoja
myrskyt tulevat lähemmäksi
ajatus ei selkene
hartiat kyyryssä keskellä pihaa
ei jaksa kiviäkään potkia
mies katsoo taakseen tulosuuntaan
vain jäljet seuranneet
miksi etelään jäi hyvä vaimo
miksei kuulu lasten naurua
maita ja metsiä riittäisi
kun vain kyntäisi
vaikka suku sammuu, ei sisu lopu
aina on tehty mitä aiottu
vaikka katto on liian alhaalla
ja köysi liian paksu
22. Nyt on mies!
pienen järven rannalla
kauan sitten kadonneena
seisoo mökki yksinäinen
talo kaikkein kovimman
marssii omalla maallaan
omat saappaat jaloissaan
ne ei kivissä kompuroi
vaan potkaisee ne pois
nyt on mies!
suureen hetkeen valmiina
puoli pulloa nauttineena
päänsä painaa tuvan nurkkaan
hohtimet hoitavat hamuaa
järki lähtee, ääni jää
veri täyttää nielun, suun
kyllä mies kivun kestää
mutta ei häpeää
nyt on mies!
aamuisin herätessäni evästän itseni päivään
kertaamalla mielessäni kaikki ne asiat,
joissa olen elämässäni epäonnistunut,
ja kaikki ne mahdollisuudet,
jotka olen jättänyt käyttämättä
te ette tiedä mitään
minä tiedän kaiken
tukeanne en tarvitse
apuanne en kaipaa
itse oman hautani kaivan
viereen kiven komeimman
itse oman ristini kannan
sen viimeisen matkan pahimman
nyt on mies!
23. Lumessa kahlaajat
se pommikoneiden aalto
yllä tuon uinuvan maan
ajoi hiljaisen, harmaan kulkueemme
lumeen kahlaamaan
ensin sai jokainen nähdä
sen maailmanpalonsa
oli miehen jokaisen poltettava
oma talonsa
aina kun tulitus loppuu
taas jatkaa taivallustaan
ryhmä vaivainen, joka ehdi ei
jäädä taakseen katsomaan
kun loppumattomaan lumeen
hautautui pikkuveli
taivaan verenpunasta kuvastui
se naurava pyöveli
kuolemanpataljoonat kulkee takana
edessämme on maisema kuin lakana
meidän leirimme täytyy
muuttaa uudelleen
joko rajan yli tai taivaaseen
24. Liebe ohne Grenzen
so war er nochmal
halbwegs gekommen
er hatte sich für besser gehalten
die donnerstürme nähern sich
der gedanke bleibt unklar
er steht krumm
inmitten des hofes
zu müde, um steine umzustoßen
er guckt zurück
um zu bemerken
nur die spuren folgen ihm
warum blieb die gute frau im süden
warum hört er das lachen der kinder nicht
es gäbe genug wälder
und felder
wenn er nur pflügen würde
obwohl die familie stirbt
bleibt der mut
er macht immer was er sich vornimmt
obwohl das zimmer zu niedrig ist
und das seil zu dick
25. Kädet niskan takana
|
|
