|
TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS LYRICS
"Tilinteon hetki" (2004 Best of/Compilation)
1. Rajaton rakkaus
2. Nyt on mies!
3. Surupuku
4. Rekkamies
5. Hyvä päivä
6. Elegia
7. Kuusikymmentäkaksi
8. Hyvä ihminen
9. Venäjän orvot
10. Juoksevan veden aika
11. Kylmä tila
12. Lumessakahlaajat
13. Lintu
14. Tilinteon hetki
1. Rajaton rakkaus
niin jäi matka taas puolitiehen
itsestään oli luullut liikoja
myrskyt tulevat lähemmäksi
ajatus ei selkene
hartiat kyyryssä keskellä pihaa
ei jaksa kiviäkään potkia
mies katsoo taakseen tulosuuntaan
vain jäljet seuranneet
miksi etelään jäi hyvä vaimo
miksei kuulu lasten naurua
maita ja metsiä riittäisi
kun vain kyntäisi
vaikka suku sammuu, ei sisu lopu
aina on tehty mitä aiottu
vaikka katto on liian alhaalla
ja köysi liian paksu
2. Nyt on mies!
pienen järven rannalla
kauan sitten kadonneena
seisoo mökki yksinäinen
talo kaikkein kovimman
marssii omalla maallaan
omat saappaat jaloissaan
ne ei kivissä kompuroi
vaan potkaisee ne pois
nyt on mies!
suureen hetkeen valmiina
puoli pulloa nauttineena
päänsä painaa tuvan nurkkaan
hohtimet hoitavat hamuaa
järki lähtee, ääni jää
veri täyttää nielun, suun
kyllä mies kivun kestää
mutta ei häpeää
nyt on mies!
aamuisin herätessäni evästän itseni päivään
kertaamalla mielessäni kaikki ne asiat,
joissa olen elämässäni epäonnistunut,
ja kaikki ne mahdollisuudet,
jotka olen jättänyt käyttämättä
te ette tiedä mitään
minä tiedän kaiken
tukeanne en tarvitse
apuanne en kaipaa
itse oman hautani kaivan
viereen kiven komeimman
itse oman ristini kannan
sen viimeisen matkan pahimman
nyt on mies!
3. Surupuku
en tahdo murhetta kantaa
vaan en tiedä kuinka voisin
kaiken kurjuuden keskellä
nähdä jotenkin toisin
kun kansojemme suurmiehet
noissa suurissa toimissaan
kompuroivat pimeässä
kaaos kannoillaan
positiiviset pellet
hellii hyvää ajatustaan
ja elävät niin kuin paholaiset
siksi pukeudun mustaan
kun yhteinen maailma on
pelkkää mielikuvitusta
minä pukeudun surupukuun
ja surupuku on musta
jos oikeutta
enemmän vain nähdä saan
voin verhoutua
vaikka lumenvalkeaan
mutta jos maailma jatkaa
pimeän matkan taivallustaan
ylläni on surupuku
ja surupuku on musta
eikä se juuri naurata
ei se nosta mielialaa
kun itkusta kaikki alkaa
itkuun kaikki aina palaa
kun kokonaiset kansat
käyvät pelaamaan pedon lukuun
siksi pukeudun mustaan
musta on surupuku
jos oikeutta
enemmän vain nähdä saan
voin verhoutua
vaikka lumenvalkeaan
mutta jos maailma jatkaa
pimeän matkan taivallustaan
ylläni on surupuku
ja surupuku on musta
4. Rekkamies
kuka tietää mitä on
syvissä vesissä
tuhansia metrejä
aaltojen alla
olen usein miettinyt
voisin olla siellä
kaikessa rauhassa
kalojen kanssa
rekisterikilvet vietiin
viime torstaina
voin liikkua maanteillä
erityisluvalla
nukun p-paikoilla
keskellä isoja metsiä
en saisi pysähtyä
ne miettivät vielä
jonkunhan se on tehtävä
ne lupasivat että
loppusijoituspaikka
on varma kesällä
perävaunussa tavaraa
ei tiedetä mitä
mittarimiehet pukee
naamareita ylleen
olisi hauskaa mennä kotiin
pitkästä aikaa
kolmentoista vuoden jälkeen
nähdä omat lapset
ja vaimon uusi mies
mutta valkoisia läikkiä ei enää ole
kartalla
et voi katsoa maata
tarpeeksi kaukaa
lastiasi et karkuun pääse
5. Hyvä päivä
tänään on hyvä päivä
päivä älyn ymmärryksen
tänään on hyvä päivä
viedä loppuun työ
tänään inhoan itseäni
ymmärrän mikä olen
tiedän mistä olen tullut
ja mihin matkalla
tänään kaikki kimaltelee
räikeissä valoissa
tänään on hyvä päivä
nähdä hymyjen taa
tänään kaunis aurinko
polttaa valehtelijat
tänään on hyvä päivä
vihonviimeinen
6. Elegia
joi poika senkin kuukauden
ja aikaan kauniin aamunkoiton
hän kouristeli itkien
nyt viina veisi voiton
niin äiti saapui huoneeseen
valituksen kuullessaan
hän vaiti katsoi juoneeseen
kalmankalpeaan
veti verhot ikkunaan
ja otti tuolin alleen
kun poika yski
verta lattialle
mitään sanottavaa ollut ei
käsi tarttunut ei toiseen
äidin katse ulos vei
aamuaurinkoiseen
niin kului tunti, toinenkin
ja hiljeni sen pojan peti
ja äiti ylleen haalarin
ja saappaat jalkaan veti
yli pellon pahaisen
raahusti naapuritaloon
astui varoen
vähäiseen valoon...
ei kiire vaivannut kysyjää
vain yhdestä oli huoli:
"soittakaa kirkolle
kun poika äsken kuoli"
7. Kuusikymmentäkaksi
sinä käskit heidät peremmälle
paikkaan vihonviimeiseen
sinä vastaan kuusikymmentäkaksi
lasta, naista ja vanhusta
ei kuulu enää huuto
ei lasten itku
äitien anelu
vanhusten vaikerrus
sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa
vain veriläikät kattolaudoissa
kertovat jälkipolville
muistuttavat siitä oikeudesta
jota sinä toteutit
oikeudesta langettaa
ja panna täytäntöön
kuusikymmentäkaksi
kuolemanrangaistusta
sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa
toivottavasti sinua varten
on olemassa oikeus
tuomioistuin, joka lopettaa
maallisen vaelluksesi
sillä sinua odottaa
palkkio työstäsi
pätsi tulikuuma
ikuinen kärsimys
sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa
sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa
8. Hyvä ihminen
hän häpeää sitä taloa,
josta kaikki sai alkunsa
hän ei muistele vanhempiaan
eikä köyhyyttä,
kun pääsi sieltä
hän vetää suuria linjoja,
herättää pelkoa monissa
sanotaan, että hänellä on
tapa lakaista
ongelmat tieltään
kun katsoo kylmästä ruudusta
kylmiä uutistietoja,
vaikka kaiken sen järjesti
vuosia aiemmin,
ei tunne mitään
valta on kasvava humala
niin kolmen kyynärän jumala
syntyy hänessä voimasta sen,
jos uskoo niin
ja usko pitää
hänen laillaan me harhailemme
eksyneinä, ja tiedä emme
minne katosi toiveet ylväät,
kun vain onnettomuutta kylvää?
suuressa armossaan
luoja teki meille maan
poltettavakseen ja tuhottavakseen
sai sen
hyvä ihminen
kadulla mellakka räjähtää
se on vain hyttysten ininää
hän soittaa hotellihuoneestaan
puhelintytölle
ja käskee luokseen
sen ohikiitävän sekunnin
hän muistaa vaimon ja lapsetkin
mutta vain tällä tavoin hän voi
jotain tuntea
ja aika juoksee
hänen laillaan me harhailemme
eksyneinä, ja tiedä emme
minne katosi toiveet ylväät,
kun vain onnettomuutta kylvää?
suuressa armossaan
luoja teki meille maan
poltettavakseen ja tuhottavakseen
sai sen
hyvä ihminen
9. Venäjän orvot
aurinko nousee
päittemme ylle
eivät suojaa anna
alastomat puut
astuu esiin
mies tovereineen
päissään lakit
punatähtiset
ovat töissä täällä
eivät tiedä miksi
kotisatamassa
ydinsukellusveneiden
he eivät välitä
he eivät pidä huolta
mieti kohtaloa
venäjän orpojen
eikö uni tule silmään
koeta asiat unohtaa
etkö siihen pysty
sinun täytyy uskaltaa
laittaa selkä seinää vasten
pistää kädet niskan taa
on aivan turhaa
itseään piilottaa
koittaa suuri aamu
kirkkaan valon juhla
se on alkunäytös
talven tuhatvuotisen
et turvapaikkaa
voi mistään löytää
on aivan turhaa
edes yrittää
10. Juoksevan veden aika
lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan
kevään jätteille nyt hautauomat kaivetaan
kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi,
kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi
ullakolla, pienen nurkkahuoneen hyllyllä
ase, koneen osia ja miestenlehtiä
poika makaa laverilla, työt on jääneet taa
kevään virta solisee ja veri huohottaa
isä katsoo savuavan saunan hiillosta,
koira kiertää kehää pihakaivon pohjalla
poika kahlaa koivikossa, kuolaa poskellaan
pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan
kevään tullen poika kuulee niitä ääniä,
joita ei voi kuulla isä eikä äitinsä
vieraat alkavat vierastaa heidän taloaan
juoru kulkee, mutta perheen eessä vaietaan
talven maa mustaa mieltä
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
ei rauhaa saa.
sille, jonka kevät vei, nyt päätä puistetaan
kielin halkaistuin hulluksi lyötyä muistetaan
luullen, ettei se voi koskaan meitä tavoittaa
vaan se lyö leiman kehen vain sen lyödä haluaa
talven maa mustaa mieltä
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
rauhaa ei saa.
11. Kylmä tila
auto jätti tielle
tuulee koillisesta
ympärilläni avautuu
lottovoittajien maa
silloin kun kaikki
alkoi sortua,
minäkin päätin:
pois on lähdettävä
ei perheen tavarat
mahtuneet mukaan
eikä perheenikään
menin sitten yksin
täällä ei mikään
toimi niin kuin pitää
vaikka kerran olin
mies hyvin mahtava
minä jätin niin paljon taakseni
veneen, kaukomatkat ja lapseni
on rankkaa mutta kyllä jaksan
viidennen polven uudisraivaaja
toisinaan mietin,
tietävätkö nuo tähdet
mitä olen paossa
ja miksi minä itken
joskus pidän puheita
autioilla pihoilla
näkymättömät hurraa
lupauksilleni tuotoista
minä jätin niin paljon taakseni
veneen, kaukomatkat ja lapseni
on rankkaa mutta kyllä jaksan
viidennen polven uudisraivaaja
syrjäytetty, mutta vielä palaan
kääntyy suhdanteet, markkinat kutsuu
mikä tahansa käy, mikä tahansa kelpaa
ja pimeä jatkuu aina ja aina
12. Lumessakahlaajat
se pommikoneiden aalto
yllä tuon uinuvan maan
ajoi hiljaisen, harmaan kulkueemme
lumeen kahlaamaan
ensin sai jokainen nähdä
sen maailmanpalonsa
oli miehen jokaisen poltettava
oma talonsa
aina kun tulitus loppuu
taas jatkaa taivallustaan
ryhmä vaivainen, joka ehdi ei
jäädä taakseen katsomaan
kun loppumattomaan lumeen
hautautui pikkuveli
taivaan verenpunasta kuvastui
se naurava pyöveli
kuolemanpataljoonat kulkee takana
edessämme on maisema kuin lakana
meidän leirimme täytyy
muuttaa uudelleen
joko rajan yli tai taivaaseen
13. Lintu
tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan
tämä yö on minulle viimeinen
kuulen hänen sanovan
olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan
sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin
hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
sanaa jokaista painottaen
hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen:
en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin
sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin
hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
siinä samassa silmiä häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa
kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin
lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minä paikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään
istun hiljaa vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan
niitä puoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan:
en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin
sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin
14. Tilinteon hetki
enää ei tarvitse maksaa
velkaa kenellekään
enää ei tarvitse pyytää
lainaa keneltäkään
ei tarvitse tehdä hyviä
päätöksiä yhtäkään
enää ei tarvitse käydä
kauppaa omallatunnollaan
menkää ja viekää tavaranne
kaikki pois
menkää ja viekää arvokkuutenne
mennessänne
sulkekaa viisaat kirjanne
ja hävetkää
menkää jo matkoihinne kaikki
totuudenpuhujat
|
|
