|
TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS LYRICS
"Lopunajan Merkit" (1999)
1. Venäjän orvot
2. Rekkamies
3. En katso taakse
4. Talvi-illan tarina
5. Tyyni
6. Hyvä päivä
7. Lajinsa viimeiset
8. Alavilla mailla
9. Häpeän lävistämä
1. Venäjän orvot
aurinko nousee
päittemme ylle
eivät suojaa anna
alastomat puut
astuu esiin
mies tovereineen
päissään lakit
punatähtiset
ovat töissä täällä
eivät tiedä miksi
kotisatamassa
ydinsukellusveneiden
he eivät välitä
he eivät pidä huolta
mieti kohtaloa
venäjän orpojen
eikö uni tule silmään
koeta asiat unohtaa
etkö siihen pysty
sinun täytyy uskaltaa
laittaa selkä seinää vasten
pistää kädet niskan taa
on aivan turhaa
itseään piilottaa
koittaa suuri aamu
kirkkaan valon juhla
se on alkunäytös
talven tuhatvuotisen
et turvapaikkaa
voi mistään löytää
on aivan turhaa
edes yrittää
2. Rekkamies
kuka tietää mitä on
syvissä vesissä
tuhansia metrejä
aaltojen alla
olen usein miettinyt
voisin olla siellä
kaikessa rauhassa
kalojen kanssa
rekisterikilvet vietiin
viime torstaina
voin liikkua maanteillä
erityisluvalla
nukun p-paikoilla
keskellä isoja metsiä
en saisi pysähtyä
ne miettivät vielä
jonkunhan se on tehtävä
ne lupasivat että
loppusijoituspaikka
on varma kesällä
perävaunussa tavaraa
ei tiedetä mitä
mittarimiehet pukee
naamareita ylleen
olisi hauskaa mennä kotiin
pitkästä aikaa
kolmentoista vuoden jälkeen
nähdä omat lapset
ja vaimon uusi mies
mutta valkoisia läikkiä ei enää ole
kartalla
et voi katsoa maata
tarpeeksi kaukaa
lastiasi et karkuun pääse
3. En katso taakse
jää on nykyään harvinaista
lumilinnoja ei rakennella
tavallisesti pääskyset
saapuvat jo helmikuussa
vain vanhat muistavat
valkeaa joulun aikaa
kotiseutumuseoissa
kummastellaan potkukelkkaa
mutta nyt tuli kunnon talvi
lumi hohtaa kuin ennen vanhaan
henki hyytyy patsahiksi
kylmä painaa polttojäljen
tämä ilma on varma merkki
se on merkki nousta pystyyn
ottaa esiin suunnitelma
ja viedä se loppuun asti
sain nähdä viime lumet
tuiskuttakoon tuvan täyteen
päästän irti eläimet
poltan lehdet lukematta
minä jätän ovet auki
enkä pane saappaita jalkaan
en ota ketään mukaan
en katso enää taakse
4. Talvi-illan tarina
kuivuuttaan sulaa saviset jäät
huutaen ratkeavat hauraat suonet
kun talvella jalkojeni alla
valuu yhä vain lämpimämpää vettä
tumma taivas keskellä päivää
sinne nousevat aurinko ja kuu
sokeitten silmieni alla
hiljaa nauraa kaljuuntunut karhu
varma paikka - niinhän ne väittää
alla syvän siniristisielun
graniittikalliomme alla
sykkii aina vain kuumempi sydän
nauraa viimein viisaatkin miehet
kun hikeä karvalakeistaan pyyhkii
ja vedettömien suihkujen alla
seisovat mustat, hikiset ja pienet
5. Tyyni
ei näy päitä veden päällä
äänet käyvät harvemmiksi
tyyni selkä syksyyn taittuu
ilma roikkuu ikävästä
onko se minusta kiinni
minäkö tämän olen tehnyt
vai tuliko joku kaukaa
miksei vienyt minuakin
miten sille voisi kostaa
tiedä edes onko nimeä
onko sillä suomut, siivet
onkohan se jalallinen
elääkö se vesistöissä
jos elää, niin missä niistä
miten se voi onnistua
mitä tehdä omilleen
kiroaisin jos osaisin
osaisin niin huutaisin
raskaan veden raskas liike
olen täällä viimeinen
jos pakkaisi pakattavat
ja lähtisi perään etsimään
ei näy päitä veden päällä
olen täällä viimeinen
6. Hyvä päivä
tänään on hyvä päivä
päivä älyn ymmärryksen
tänään on hyvä päivä
viedä loppuun työ
tänään inhoan itseäni
ymmärrän mikä olen
tiedän mistä olen tullut
ja mihin matkalla
tänään kaikki kimaltelee
räikeissä valoissa
tänään on hyvä päivä
nähdä hymyjen taa
tänään kaunis aurinko
polttaa valehtelijat
tänään on hyvä päivä
vihonviimeinen
7. Lajinsa viimeiset
poimivat joestaan lintuja
suoja-asuissaan hikoavat
visiirin sisäpuolen kyyneleet
lohduttomat
joki kiehuu
ongella mies onkimatta
pää kalju peittämättä
tyhjä katse kuin samea vesi
samantekevää
tehdas seisoo
tympeä tuuli oksistossa
ruosteinen pyörre jaloissa
mihin minä naulaisin linnunpöntön
pikkulinnun tuon viimeisen
keinusta katkennut ketju on
loppunut viimeinen leikki on
kyyryssä, piilossa säikähtäneet
lapset nuo lajinsa viimeiset
8. Alavilla mailla
menneiden heikkoudet
höyryävät kuopissa
alavilla mailla vuottaa
hallanvaaramies
täällä pahat teot
tiivistyvät kumpareiksi
vasemmalla voitte nähdä
pettymysten laakion
taivaanrannassa
pitää pahinta ääntä
huonon olon varisparvi
lentää väärinpäin
allamme avautuu
suomainen muodostelma
kasvaimia joita
ei löydetty ajoissa
joka yö joku siirtää
kaikkia kelloja eteenpäin
aurinko laskee aina
ylösnousun aikaan
täältä ei lähdetä
muualle ei vie tietä
ainutkaan muuttolintu
ei käy kääntymässä
kukaan tänne tulijoista
ei kulje tärisemättä
hyvien isien käsistä
ei edes uneksita
9. Häpeän lävistämä
poika ullakolla yksinään
isän ladattu ase kädessään
rinta raastaa julma tuska
kättä polttaa kylmä rauta
yksin istuu miettien
tätäkö on elämä ihmisen
ilma täynnä pelkoa
tuskaa ja epätoivoa
hiljaa ovat kiusaajat
vaikeina he pois katsovat
vanhemmat arkun vierellä
kynttilät ja kuva pöydällä
miksi teitte hänelle tämän
hän olisi valinnut elämän
lapsi häpeän lävistämä
poika mullan peittämä
|
|
