|
TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS LYRICS
"Kylmä Tila" (2004)
1. Älkää selvittäkö
2. Juoksevan veden aika
3. Hyvä ihminen
4. Kylmä tila
5. Taakka
6. Ajurin ruoska
7. Minun oikeus
8. Pitkä odotus
9. Te ette tarvitse minua
1. Älkää selvittäkö
teistä riippumattomista syistä
pääsi jälleen käymään niin
että monet irtisanottiin
ja häväistiin ja nolattiin
siitäkään ei kukaan toki ole vastuussa
"terveisiä kotiin, kiitos näistä vuosista"
meille sanottiin, kun kauniit muistot
lakaista voi laskiämpäriin
älkää selvittäkö,
älkää viitsikö puhua paskaa!
sulkekaa naamanne
ja menkää itseenne
älkää selvittäkö,
älkää viitsikö puhua paskaa!
katsokaa silmiini
kai edes sen osaatte
puhuisitte suorin sanoin
poikkeuksellisesti, kerrankin
väsyttää arpoa,
mitä mahtaa piillä alla naamarin
tässä leikissä on kaikkein inhottavinta
ettei tiedä, mistä ilmansuunnasta
saa turpaansa
joku toinen tekee virheet,
peilissä on herra täydellinen
älkää selvittäkö,
älkää viitsikö puhua paskaa!
sulkekaa naamanne
ja menkää itseenne
älkää selvittäkö,
älkää viitsikö puhua paskaa!
katsokaa silmiini
kai edes sen osaatte
2. Juoksevan veden aika
lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan
kevään jätteille nyt hautauomat kaivetaan
kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi,
kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi
ullakolla, pienen nurkkahuoneen hyllyllä
ase, koneen osia ja miestenlehtiä
poika makaa laverilla, työt on jääneet taa
kevään virta solisee ja veri huohottaa
isä katsoo savuavan saunan hiillosta,
koira kiertää kehää pihakaivon pohjalla
poika kahlaa koivikossa, kuolaa poskellaan
pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan
kevään tullen poika kuulee niitä ääniä,
joita ei voi kuulla isä eikä äitinsä
vieraat alkavat vierastaa heidän taloaan
juoru kulkee, mutta perheen eessä vaietaan
talven maa mustaa mieltä
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
ei rauhaa saa.
sille, jonka kevät vei, nyt päätä puistetaan
kielin halkaistuin hulluksi lyötyä muistetaan
luullen, ettei se voi koskaan meitä tavoittaa
vaan se lyö leiman kehen vain sen lyödä haluaa
talven maa mustaa mieltä
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
rauhaa ei saa.
3. Hyvä ihminen
hän häpeää sitä taloa,
josta kaikki sai alkunsa
hän ei muistele vanhempiaan
eikä köyhyyttä,
kun pääsi sieltä
hän vetää suuria linjoja,
herättää pelkoa monissa
sanotaan, että hänellä on
tapa lakaista
ongelmat tieltään
kun katsoo kylmästä ruudusta
kylmiä uutistietoja,
vaikka kaiken sen järjesti
vuosia aiemmin,
ei tunne mitään
valta on kasvava humala
niin kolmen kyynärän jumala
syntyy hänessä voimasta sen,
jos uskoo niin
ja usko pitää
hänen laillaan me harhailemme
eksyneinä, ja tiedä emme
minne katosi toiveet ylväät,
kun vain onnettomuutta kylvää?
suuressa armossaan
luoja teki meille maan
poltettavakseen ja tuhottavakseen
sai sen
hyvä ihminen
kadulla mellakka räjähtää
se on vain hyttysten ininää
hän soittaa hotellihuoneestaan
puhelintytölle
ja käskee luokseen
sen ohikiitävän sekunnin
hän muistaa vaimon ja lapsetkin
mutta vain tällä tavoin hän voi
jotain tuntea
ja aika juoksee
hänen laillaan me harhailemme
eksyneinä, ja tiedä emme
minne katosi toiveet ylväät,
kun vain onnettomuutta kylvää?
suuressa armossaan
luoja teki meille maan
poltettavakseen ja tuhottavakseen
sai sen
hyvä ihminen
4. Kylmä tila
auto jätti tielle
tuulee koillisesta
ympärilläni avautuu
lottovoittajien maa
silloin kun kaikki
alkoi sortua,
minäkin päätin:
pois on lähdettävä
ei perheen tavarat
mahtuneet mukaan
eikä perheenikään
menin sitten yksin
täällä ei mikään
toimi niin kuin pitää
vaikka kerran olin
mies hyvin mahtava
minä jätin niin paljon taakseni
veneen, kaukomatkat ja lapseni
on rankkaa mutta kyllä jaksan
viidennen polven uudisraivaaja
toisinaan mietin,
tietävätkö nuo tähdet
mitä olen paossa
ja miksi minä itken
joskus pidän puheita
autioilla pihoilla
näkymättömät hurraa
lupauksilleni tuotoista
minä jätin niin paljon taakseni
veneen, kaukomatkat ja lapseni
on rankkaa mutta kyllä jaksan
viidennen polven uudisraivaaja
syrjäytetty, mutta vielä palaan
kääntyy suhdanteet, markkinat kutsuu
mikä tahansa käy, mikä tahansa kelpaa
ja pimeä jatkuu aina ja aina
5. Taakka
repun täyttää lohkareilla,
mietteillään joka ainoan loukon
miehen kouran kokoisilla
lehtolapsilla alakulon
katkeran kappaleen kerrallaan
hän keräilee
ja jokaisen mukaan mahtumaan saa
tuskin neuvoja kyselee
selän päälle nostaa murheen,
kylmän kajon kulmilleen
vihan ottaa vyötäisilleen,
marssitahdin taivallukseen
käynyt on kaunaansa kuljettamaan
ja omastaan ei irti päästä
milloinkaan
muistoissaan
on mielikuvaa monta
silmitöntä syyllisyyttä,
pahaa mieltä pohjatonta
petettyä ystävyyttä
minne ikinä ne kantaakaan,
hän luovuta ei aarteitaan
taakkaa kantaa harteillaan
kuin rakkaintaan
kuollessaan
kuorman jättää hän lapsilleen
saavat kolmanteen tai neljänteen
sukupolveen taakan kantaakseen
koston kierrettä saa kuljettaa,
kuormasta uskonsa ammentaa
he eivät luovuta aarteitaan
taakkaa kantavat harteillaan
kuin rakkaintaan
6. Ajurin ruoska
raatamalla minä rauhan tein
viisaita sanojani pelkään nyt
sillä kohtalo voi olla taipumaton
minä ryntään hillitsemään
ajurin ruoskaa kuitenkin
lapseni nauru niin hauras on,
kun kesäillassa kuulen sen
mutta raskas on taivas ja pilviä nään
ryntään hillitsemään
ajurin ruoskaa kuitenkin
sen yhdellä iskulla ottaa voi,
mikä sydämeen ilon ja riemun toi
minä nostinko päätäni liikaakin
minä ryntään hillitsemään
ajurin ruoskaa kuitenkin
en tahtoisi yöhön tarrautua
kun onnesta kerran unta näin
mutta kohtalo voi olla taipumaton
minä ryntään hillitsemään
ajurin ruoskaa kuitenkin
kun aurinko tietäni lämmittää
minä väreenä jäisenä tunnen sen
tätä ansaitse en, ja se viedään pois
enkä pysty hillitsemään
ajurin ruoskaa kuitenkaan
7. Minun oikeus
minun oikeus on
ottaa kaikki, mikä minulle kuuluu
vastaväitteisiin
en edes suostu vastaamaan
se minun asia on
eikä kuulu kenellekään muulle
se sinun asia on
kun omiasi käyt tuhlaamaan
on oma häpeäsi
jollet osaa kyynärpäitäsi käyttää
silloin ystäväsi
tulee sinut maahan tallaamaan
kun olet puolellani
etkä käänny voimakkaampaasi vastaan
niin täytän maljasi
täytän niin että se yli vuotaa saa
yli vuotaa saa
maahan
sanovat, että olen lyhytnäköinen
mutta minulla on suurimmat saappaat
kertovat, että joka vallan ottaa
ja sen saa, hän voittaa
sanovat, että olen lyhytnäköinen
mutta minulla on suurimmat saappaat
kertovat, että joka vallan ottaa
ja sen saa, sitä palvoo maa
kuka väittikään niin
on aina parempi antaa kuin ottaa?
sen hullun houreisiin
en koskaan suostuisi luottamaan
en tahdo olla kuin hän
hölmö, jonka eväät ensiksi syödään
ja sinua häpeän
jos käyt siihen ansaan lankeamaan
pois et milloinkaan
sieltä pääse
sanovat, että olen lyhytnäköinen
mutta minulla on suurimmat saappaat
kertovat, että joka vallan ottaa
ja sen saa, hän voittaa
sanovat, että olen lyhytnäköinen
mutta minulla on suurimmat saappaat
kertovat, että joka vallan ottaa
ja sen saa, sitä palvoo maa
8. Pitkä odotus
niin sovittiin,
täällä ei enää nähdä
on kaikki se
mitä voi nähty täällä
pois menemään
minut voi nyt jo päästää
on elämään
halua uutta löytää
taas yhden pois saatan
jäsenen nuoren sukupolven
vien lepäämään maahan
johon minulle ei jäänyt laskijaa
siis sovittiin,
täällä ei enää nähdä
en tahtoisi
pidempään tänne jäädä
on luvuissaan
seonnut luoja varmaan
vie pojan pois,
jättäen miehen harmaan
nyt sinut pois saatan
jäsenen minun sukupolven
tähän siunattuun maahan
minulle varattuun
en yli sen muurin
kulkemaan
enää mitenkään pysty
on suruista suurin
se, kun joutuu lastaan
hautaan saattamaan
9. Te ette tarvitse minua
selin hiilikasaan seison,
sisään katselen
ja mietin
sitä mitä ole en
kaiken tiedät, teet ja osaat
minua paremmin
niin minä luulen ja pahoin epäilen
te ette minua, vaan minä teitä tarvitsen
aavistin, etten koskaan
en ikinä, milloinkaan
minä pysty
tämän parempaan
kaiken sen, minkä täällä
lapset, minä teille tein
neuvoja annoin
ja suojelin
en korjata voi, mitä tuhosin
hiuksesi
kampaan kauniiksi
taakse korvasi
tämän kerran viimeisen
yllesi
talvitakkisi
kylmän suojaksi
autan kerran viimeisen
silmäni mä suljen,
teidät aikuisina nään
onko hyvä, että tänne jään?
jos kaikki onkin harhaa,
unikuvaa vaan
olenhan lapsi
kahden vanhemman
joilla lasta ei saisi olla ollenkaan
hiuksesi
kampaan kauniiksi
taakse korvasi
tämän kerran viimeisen
yllesi
talvitakkisi
kylmän suojaksi
autan kerran viimeisen
rakas lapseni
kulje kanssani
vielä hetken viimeisen
anna anteeksi,
olen vaivaksi...
en ole pitkään aikaan
ollut enää oma itseni
|
|
