|
TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS LYRICS
"Itku Pitkästä Ilosta" (2000)
1. Rajaton rakkaus
2. Pahin kaikista
3. Rahat ja henki
4. Rajatila
5. Itku pitkästä ilosta
6. Kuusikymmentäkaksi
7. Hiljaista
8. Lintu
1. Rajaton rakkaus
Niin jäi matka
Taas puolitiehen
Itsestään oli luullut liikoja
Myrskyt tulevat
lähemmäksi
Ajatus ei selkene
Hartiat kyyryssä
keskellä pihaa
Ei jaksa kiviäkään potkia
Mies katsoo taakseen
tulosuuntaan
vain jäljet seuranneet
miksi etelään jäi
hyvä vaimo
miksei kuulu lasten naurua
maita ja metsiä
riittäisi
kun vain kyntäisi
vaikka suku sammuu
ei sisu lopu
aina on tehty mitä aiottu
vaikka katto on liian
alhaalla
ja köysi liian paksu
2. Pahin kaikista
Nukun huonosti ja liian vähän
ja kun nukun näen pahan unen
mistään ei ole jäljellä mitään
ympärilläni en näe ketään
tekemätöntä ei tehdyksi saa
syntejä ei voi sovittaa
on vielä kovin monta asiaa
anteeksiantamatonta
luuletko tosiaan selviäväsi
kaiken jälkeen mitä tapahtui
kaikki se mitä sinä teit
ja varsinkin mikä unohtui
miten miellyttää jumalaa
mitä teit ei voi olla koskaan
oikein yhdenkään jumalan mukaan
ei tule milloinkaan olemaan
minä olen miettinyt miksi
tyhmyys, pahuus vai molemmat
ja mitä meille jäi perinnöksi
konkurssipesä, syömävelat
ja sinä olit kaikista pahin
tiesit kaiken koko ajan
silti koskaan et tehnyt mitään
et ikinä sinä tehnyt mitään
3. Rahat ja henki
Tuuli pieksää kasvoni
Kuin ennenkin
Jos tahtoisi auttaa minua
Seisomaan omilla jaloilla
Selkä suorana, pää pystyssä
Täytyisi joka suunnasta virrata tuulen
Kuin koira oksennukselleen
¨palasin radalle
en voinut tietää etten takaisin
halunnut ennen kuin kokeilin
luulin löytäväni palan onnea
onnea kauppamiehen taskusta
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
luomakunnankruunusta on tehty pelle ja renki
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
kuljen pitkin keskiviivaa
valkoista tietenkin
jos joku vaikka ylitseni ajaisi
lopulliseen lepotilaan saattaisi
kuulla saisin papilta aamenet
vihdoinkin viettäisin yöni rauhassa
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
luomakunnankruunusta on tehty pelle ja renki
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
luomakunnankruunusta on tehty pelle ja renki
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
4. Rajatila
Minä olen kuullut
Täällä on tapahtunut outoja
On tavattu mykkiä miehiä
Kummallisilla asioilla
Kaukaa on tullut eläimiä
Joita ei pitäisi olla
Siellä kaukana ei enää
Voi kuulemma hengittää
Jostakin syystä tänään
Tuntuu pahemmalta kuin eilen
Ja eilen tuntui pahemmalta
Kuin toissapäivänä
Varmasta on tullut epävarmaa
Vieras on pysynyt vieraana
Pelottaaà tietää ettei tiedä
Kuin aikansa vähyyden
Kaiken aikaa täällä ollaan
Seisottu tyhjän päällä
Nyt seisotaan edes jossakin
Nyt seisotaan rajalla
Ei täällä ollutkaan kallioita
Joille voisi rakentaa
Ainoat sanat jotka kuulen.
'auttakaa minua'
5. Itku pitkästä ilosta
Sinä päivän kaikki muuttui
Kummalliseksi jotakin tapahtui
Ote lipesi
Joku näki unessa siivet
Viimeisen enkelin
Jokin nousi taivaalle
Ja taivas tummeni
Nyt on satanut puoli vuotta
Ei sateelle loppua näy
On lämmintä
Silti palelee
Jäät sulaneet heikoiksi
Ja sitten vedeksi
Maa alkanut peittyä
Meri höyrytä
Mitä helvettiä nyt tehdään, pian vedellä peittyy maa
Ei arkkipaikkaa etukortilla varattua saa
Eikö löydy markkinamiehiä meitä pelastamaan
Mitä helvettiä nyt tehdään, pian vedellä peittyy maa
Kevätpäivä kauan sitten
Jonkun toukokuun
Seison vanhassa
Valokuvassa
Seison saappaat jaloissa
Auringonpaisteessa
Piha on nyt pohjaa
Ja saappaat hukassa
Nyt pellot niin märkiä
Eivät edes lapset kasva
Jäivät pieniksi
Kutistuivat pois
Ja jos on hiljaa kuulee
Veden nousevan
Se on täällä kohta
olen laskenut
Mitä helvettiä nyt tehdään, pian vedellä peittyy maa
Ei arkkipaikkaa etukortilla varattua saa
Eikö löydy markkinamiehiä meitä pelastamaan
Mitä helvettiä nyt tehdään, pian vedellä peittyy maa
6. Kuusikymmentäkaksi
sinä
käskit heidät peremmälle
paikkaan vihonviimeiseen
sinä vastaan kuusikymmentäkaksi
lasta, naista ja vanhusta
ei kuulu enää huuto
ei lasten itku
äitien anelu
vanhusten vaikerrus
sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa
vain veriläikät kattolaudoissa
kertovat jälkipolville
muistuttavat siitä oikeudesta
jota sinä toteutit
oikeudesta langettaa
ja panna täytäntöön
kuusikymmentäkaksi
kuolemanrangaistusta
sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa
toivottavasti sinua varten
on olemassa oikeus
tuomioistuin, joka lopettaa
maallisen vaelluksesi
sillä sinua odottaa
palkkio työstäsi
pätsi tulikuuma
ikuinen kärsimys
sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa
sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa
7. Hiljaista
kolmannessatoista kerroksessa
istun ja pidän sinua kädestä
rumat tummat pilvet
riippuvat alhaalla
ja koko maailma ohuista langoista
minä toivon, että joku
sinut parantaa
tiedän niin ei ehkä voi tapahtuakaan
sanovat olet menossa, tiedä et jää siellä yksin
joko me lähdemme yhdessä
tai minä tulen perässä
kun se hetki koitti
silloin sinut petin
minä en voi mitään
voiko kukaan mitään
8. Lintu
tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan
tämä yö on minulle viimeinen
kuulen hänen sanovan
olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan
sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin
hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
sanaa jokaista painottaen
hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen...
en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin
sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin
hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
siinä samassa silmiä häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa
kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin
lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minä paikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään
istun hiljaa vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan
niitä puoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan...
en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin
sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin
|
|
