|
SOLGRAV LYRICS
"Auringon Hauta" (2005)
1. Synnyn Liekki (Maahanpanijaiset osa 1.)
2. Maa Aamunsa Kajossa (Maahanpanijaiset osa 2.)
3. Noitakansa
4. Hetki Ennen (Maahanpanijaiset osa 3.)
5. Auringonhauta (Maahanpanijaiset osa 4.)
6. Hourejumala
7. Lopun Alku (Maahanpanijaiset osa 5.)
8. Kuolleen Maan Lapsia (Maahanpanijaiset osa 6.)
9. Kuun Varjossa Kuollut Maa (Maahanpanijaiset osa 7.)
1. Synnyn Liekki (Maahanpanijaiset osa 1.)
2. Maa Aamunsa Kajossa (Maahanpanijaiset osa 2.)
Maa aamunsa kajossa
Mailman hengitti taivaan tuulet
luomisen tulesta, ahjosta takojan ainaisen roihun
Maa aikansa alussa
Kauan nukkui hiisi
hiljaa haltijan unessa
unessa maaemon ammoinen laulu
Äijä korven ryteikössä
seisoi hiisi sydämessä
Korpi ehti laulamasta
kaikki hiidet varjolasta:
"Herätkää! Äärehistä hämäristä, herätkää!
Antakaa! Aamu oudon otuksille, antakaa!"
Koittaa uusi aika, uusi valta, ihmiskunta
Katso, on luova loitsun, luova taian, sen tajunta
Maa, emo kaiken luoman
Meri, luoman myrskypeili
Tuuli, myrskyn tuivertaja
Puu, puolijumala
Mies puiden juurella uhraa, verta virtaa
Aave-emo, hiisi maan, miehen sielun valtaa
Ihminen tullut on, ottanut valtaansa tämän maan
Pohjolan
Maa, luonnon luoma
Tuuli, luonnon luoma
Puu, luonnon luoma
Tajunnan luonnon luoman
ihminen sai hallitakseen maata
Kaikki on yhtä!
Vaan tietääkö hinnan
minkä maksaa siitä
että turmiolle saattaa tämän maan
Tietääkö silloin
kun maa raiskataan
ei ihmiskuntaa mailmaan voi enää palauttaa
3. Noitakansa
Tie
maan povesta tie, taivasta vasten tie
Vie
valtasanoja vie, myrrysten tie mailmasta
Nousevasta taiasta kutsuvat
Kyyt vihan yöhön kasvavat
Naulittuna käärmevyöhön maa
viimein rankansa kumartaa
Kohti noitaa, käärmeen kantajaa!
Tuo turman tullessaan
pohjoiseen viekas valta
Polttaa kylät, polttaa
Petosten tuli palaa
Käy pimeään maahan
uhmaamaan arvaamatta
vaaraa, yön vaaraa
noitaluomaa, kiroamaa
Nostavi noitakansa, Kalevan kansa pohjoinen
maansuonet mahdillansa, luiset kivet luvuillansa
lauluilla loitsujen
Nostavi noitakansa, Kalevan kansa pohjoinen
tulimyrskyt tahdollansa, jäiset viimat vimmallansa
voimalla kyyvöiden
Nouset huurrepeto nouset
nielet kyymyrkyt nielet
kielet kuurasta kielet
nuolet sanoista nuolet
mielet noidan mielet
syljet taian syljet
ylle ihmisten ylle
ylle ihmissaastan ylle!
Pannut noitakansa, pakottanut kansa pohjoinen
väärävalat valheinensa, vihamiehet verkkoinensa
suohon ylpeyden
Nostanut noitakansa, kostanut kansa pohjoinen
puolustanut kunniaansa, vapauttanut villin maansa
Vuoksi petoksen uhrien
Maan syvä hengittää
hankeen kuolleiden kuuraverta
Verikostossa vuodatettu
Nielee kuolleiden kuuraverta
Veripuita kasvattaa
Käärmeessä myrkky kiertää
Maan povessa viha
Noidankierto
Ikuinen tie
4. Hetki Ennen (Maahanpanijaiset osa 3.)
5. Auringonhauta (Maahanpanijaiset osa 4.)
Korven katveessa karjalaisessa savusaunassa
savun peitossa saunavastalla vanha pakana
vihtosi yön, vihtosi koin, vihtosi viimein
vihaisten henkien vainot ja houreet...
"Tulta!
Herra varjelkoon meitä!
Tulta, perkele!
Herra varjelkoon meitä!"
Ääni sodasta, kuolevasta Karjalasta
Ei kuule, (ei) vastaa, herra taivahasta
Iskee saunavasta
Kaatuvasta vainajasta
taas houreen vastaanottaa katkerasta
Valtaa!
Kasvaa ihmisen valta
Kasvaa!
Taas saatana kasvaa
Maan raiskaa ihmisen valta
vaan taivaasta koston aika alkaa...
Vavahtaa Karjalan maa!
Vavahtaa maailma!
"Mikä mieletön rähinä se korvessa pauhaa?"
pakana huutaa saunassa vaatien rauhaa
Alas valo, taivainen palo!
AURINGONHAUTAAN!
Paloon saasta, ihmissaasta!
AURINGONHAUTAAN!
Saastan valta, koneiden valta!
AURINGONHAUTAAN!
Sitä ei ennustettu, kirjassa kirjoitettu
Pohjoiselta taivaalta lopun aika alkaa
Avaruuden ajanvalta
anna ahjon pudota
anna valo taivaalta
taika ilman kannelta
Ihmiskunnan tajunta
taika ilman toivoa
Aika luodun kadota
Aika lopun alkua!
Alas valo taivainen palo!
AURINGONHAUTAAN!
Paloon saasta, ihmissaasta!
AURINGONHAUTAAN!
Saastan valta, koneiden valta!
AURINGONHAUTAAN!
Kumarra emoa, vanha pakana, aikasi kaatua
AURINGONHAUTAAN!
6. Hourejumala
Vyörynyttä metsämaata
taisteluissa tallottua
Myrkky virtaa verestä
kärsineiden, kaatuneiden
Raiskatussa mannun maassa
kasvaa sato kipuinen
Houretta, hurmevirtaa,
huokuu huurut mättäiden
Sataa, kasvaa sammal alla
Sienirihmavartija, Hourejumala!
Kaivamalla, poimimalla, voimasienet nostamalla
Lähemmäs kumarra!
Ottamalla, nuolemalla, hurmevirrat laskemalla
Valitse jumala!
Saattaa vapaan taivaan rajaan
Henkikorvenhaltija, Hourejumala!
Uskomalla, astumalla, maailmasta kaatumalla
Rajan takana!
Antamalla mielivallan marrakseen manata
Lihasta katoa!
Haamu vaella!
Kasva satoa!
Myrkyn nuollut!
Myrkkyyn kuollut!
Lähemmäs kumarra!
Valitse jumala!
Rajan takana!
Lihasta katoa!
7. Lopun Alku (Maahanpanijaiset osa 5.)
8. Kuolleen Maan Lapsia (Maahanpanijaiset osa 6.)
"Raiskataan Äiti Maa!
Siitetään luonto kaunalla
kunnes mullassa kuolleena
maan vankina lahotaan"
Katkerana aavevalta haudassansa manaa
Riutuvana vaikeroivaa maata kiroaa
Luontoemo kantaa kaunan lapsia
Raiskatusta maasta lapset kasvavat
Kaunasta, vihasta, ihmiskunnan petoksesta
ammentavat voimansa, maasta nousevat ja
"Kaunasta, Vihasta, Ihmiskunnan Petoksesta"
Lapset laulavat haudalla
Maan aukaisevat
Vapauttavat vainajat
kuuntelemaan kuoroaan
maan armosta
Antaudu ihminen
tykö enkelten nöyrtyen
tykö tytärten, maan lapsien
suojaan siipien mustien
9. Kuun Varjossa Kuollut Maa (Maahanpanijaiset osa 7.)
Kuun kasvot, kuolinnaamio
Kiertolainen, Manan mahti
Täydenkuun tähyäjää
tyhjyys katsoo takaisin
Nuo silmät luolamaiset
Kutsuvat kuolleitamme
Kuin kuiluun kuollessamme
kuun pajoihin putoamme
|
|
