|
RUTTOKOSMOS LYRICS
"Kärsimys" (2007 Demo)
1. Tuhat Kärsimyksen Huutoa
2. Vapahtajan Kosketus
3. Täyttymys Tyhjyyden Saleissa
4. Olemisen Tukahduttava Löyhkä
5. Kylmä Syleily
6. Kuoleman Symmetria
1. Tuhat Kärsimyksen Huutoa
Tunsin niiden tulevan
Lähetettyjä olivat luokseni
Kylmä puristus kurkun sisällä
Sielu repeytymässä palasiksi
Pupillit laajentuneina pelosta
Tuhat kärsimyksen huutoa yössä
Tuhat pedon siipeä, kynttä
Harmaan hahmon ympärillä, ihossa
Raskaiden tuntien ikuisuus
Ahdistuksen pisaroiden täyttämä iho
Osana jotakin suurempaa
Mahtavan herrani suurta näytelmää
Voinko enää vastustaa Vapahtajaani, Kuolemaa?
2. Vapahtajan Kosketus
Oi Kuolema
olet puhaltanut henkesi minuun
se sisällään voimaasi kantaa
olet luonut meidät kuvaksesi
vaellamme kohti vainajien valtakuntaa
luoksesi syliin puhtaaseen
Oi Kuolema
kaikki ovat tyhjyyteesi tuleva yhtymään
te, jotka taivaisiin kurotatte
me, jotka edessäsi hartaudella polvistumme
ja tämä maailma joka on ympärillesi luotu
kaikelle olet antanut voiman kuolla
Oi Kuolema
suru on sinussa läsnä
tuntiessamme sen näemme kasvosi
pyhä olkoon voimasi levittää sitä
Oi Kuolema
kukaan ei ole rinnallasi mitään
mahtisi on ylivertainen
Olet kaikkialla
olet ikuinen
oi Kuolema
3. Täyttymys Tyhjyyden Saleissa
Synnyinlahjaksi ontot kadut,
tuntemattomien sairaalloiset kasvot
Tärinää huoneen nurkissa,
kylmän kieli lipoo värähtelevää ihoa
Raskaita huokauksia yksinäisyydessä,
jokin riisti meidät tyhjyydestä
Aallot tajunnasta tuudittavat kalpeaan uneen,
lasittuneet silmät hapuilevat
kohti painajaisten rajaa
Minä kasvoin sairaasta siemenestä
vangiksi lihakaltereiden sisälle
Näiden pistelevien tähtien alla lohduton elo
on vain kiemurtelua kohti tyhjyyden kohtua
Ohut syke laskee punaista virtaa,
isku iskulta onnen esirippu repeää
Varjot kääntyvät kohti, kuiskivat hiljaa,
vapaus auenneista arvista,
rajattomuus sieluttomasta katseesta
Täyttymys tyhjyyden saleissa
4. Olemisen Tukahduttava Löyhkä
Harmaa, pölyttynyt valo
hiipuu rakennusten taa,
kärpästen varjot kurkottavat
kohti hikoilevan ihon pintaa,
haavat märkivät huoneen kosteudessa,
en tiedä kuinka voin enää jaksaa
Tietoisuus olemisesta ja tulevasta
huumaa löyhkällään maailmaansa
raajat painavat liikaa,
yön raskaus puristaa alleen,
nytkähtelevät raajat kerjäävät
takaisin aikaan ennen vapinaa
olen kuin narkomaani, vain tehty janoamaan kuolemaa
Kolkot seinät peittävät taakseen ahdistuksen
en jaksa enää
riutunut katse anoo vapauteen
en jaksa enää
maailma hautaa elävältä alleen
en jaksa enää
kalpeat kädet rukoilevat vain kuolemaa
en jaksa enää
5. Kylmä Syleily
6. Kuoleman Symmetria
Menkäämme Herramme tykö,
eikä Hänen nimensä koskaan
ole kuulunut: "Jumala"
eikä Häntä koskaan
ole kuultu kutsuttavan Jeesukseksi,
Jumalan Pojaksi,
vaan Kuolema ja Vapahtaja
on Hänen ylevä kutsunsa kuuluva,
ja kärsimyksen sekä kivun
alkupiste ja keskiö on ollut
ja on tuleva olemaan
Hänen viimeisin ja perustavin olemuksensa.
Hän antakoon meille ikuisuuden mustien,
tyhjyyden täyttämien liekkien keskellä,
tyhjentäköön sielumme elämän täyttämästä saastasta ja poistakoon viimeisenkin elon
pilkahduksen kuivien, kuolevien silmiemme syvyyksistä.
Hän nostakoon meidät, ihmiskunnan,
sille olemisen tasolle,
jolle me ikuisesti tulemme kuulumaan,
sille jalustalle, jonka edessä ei edes tuuli
liiku vetten päällä,
ja jonka vieressä, edessä ja takana
on Kuolema alati meidät tyhjiöönsä ympäröivä.
|
|
