|
MUSTAN KUUN LAPSET LYRICS
"Viimeinen Laulu Kuolemasta" (2007)
1. On Aika Itsekin Lohduton
2. Menetetty Valtakunta
3. Viimeinen Laulu Kuolemasta
4. Lumikukka
5. Revitty
6. Ilman Jumalaa
7. Morfiinisiivet
1. On Aika Itsekin Lohduton
Ovat siinä kuin kaksi marjaa
jumala ja saatana
katselevat likaista karjaa
joka juoksee vauhkona
Vääntävät kättä kumpi saa
meidät unohtaa
kesken matkaa luovuttaa
lapset hukuttaa
On surun taakka raskas kantaa
suru lämmin ja ajaton
ei aika haavoja voi parantaa
on aika itsekin lohduton
Kelmeän valon kuutamo antaa
yksin pimeässä kulkevalle
en kai syntynyt joukkoon tuohon
karjalaumaan katseen alle
Talvisen tien kuolema kulkee
kylmin käsin lapset hukuttaa
haudalla hymyilevät kaverukset
toisiaan selkään taputtaa
2. Menetetty Valtakunta
Vanhan miehen
Pakkasherran
valtakunta lumen ja jään
hallittuaan erehtyi kerran
talven portit raotti etelään
Valtiaaksi kevät tahtoi petollinen käärmeenkieli
lämmön rinnassansa toi viekas kevätneidon mieli
Ei nähnyt vaaraa
kuolemaansa Pakkasherra edessään
joka antaisi kaiken
eteläiset maansa valtakunnasta lumen ja jään
Nyt talvi taitaa kuolla
kevät päästä niskan päälle
halla kivet taskussansa vaeltaa järven jäälle
Lumo kauniin immen talven valtiaan sai kiihottumaan
hylkäisi maailmansa jäämyrskyt pohjoisen
kuninkaasta kuolevaksi kosketuksen tähden
kuin nyljetty vailla lunta menetetty valtakunta
Vanha mies Pakkasherra
ja kevään neito julma sydämestään
kuristi tuon langenneen miehen
valtakunnasta lumen ja jään
3. Viimeinen Laulu Kuolemasta
Ehkä veisaa jumalasta tai ihmisen pojasta
jotain kummaa tarinaa suustaan ulostaa
ristinmerkin piirtää
odottamaan jää
anelee ihmettä joka synneistään päästää
Anna meille meidän
jokapäiväinen annos itsesääliä ja vihaa
anna meille poikasi verta
ristillä riippunutta lihaa
Aamen
hän lopettaa
itkuun purskahtaa
uskonsa mittainen mies epätoivoon sukeltaa
Tarinassa tässä viime hetket elämässä
tuhlaa hurskas uskovainen kuolinvuoteen kasteluun
Jumalaansa kiittää
tuskaa täällä riittää
elon iltaruskoon arvokkuutensa maatuu
Viimeinen laulu kuolemasta
ainoasta
laulu tuonelan Jumalasta
oikeasta
yli virran kantajasta
saattajasta
armahduksen antajasta
4. Lumikukka
Alla lokakuisen sateen olen tällä tiellä
tulin taas kukat tuomaan
onhan sinun hyvä siellä?
Sade piiskaa sieluun kylmän
silmäkulmaan kyyneleet
kaukana olet elämästä
kuin lehdet tuuleen lentäneet
Älä pelkää yölintuni
ei jää yksin sielusi
talvi tuo minut luoksesi
Pitkään kestit murtumatta
läpi kärsit helvetin
kun kevään kanssa nukuit pois
minä kaiken menetin
Valokuvia hautajaisistasi
pala mennyttä aikaa
kyyneleet surusta kertovat
kaipaavat toisiaan halaa
On siitä jo kolme talvea
silti yhä viereesi kaipaan
on niin vaikea uskoa ettet enää tänne palaa
5. Revitty
Herkkä mieli helpottui vasta
kun pääsi nauttimaan kuolemasta
kuoliaaksi viiltelemään lasta
hiljaisuuden sai urakasta
Anna mennä vaan
tapa se kun vielä on voimaa
viillä sentti syvemmälle
malja verta elämälle
huuda kuolemaa
tuonelan urut veri saa soimaan
kaksi senttiä syvemmälle
taivaan portteja pidemmälle
On kaunis pieni ruumis katsella
polttaa tai paloitella
takapihan multiin piilotella
osa pakastimeen annostella
Huokaat nautinnosta viillon
kostut melkein joka kerta
maailmasi punaiseksi vuotaa vauva verta
6. Ilman Jumalaa
En jaksa odottaa
ei lumeen peity suru vaikka peittyisi maa
uutta maailmaa
ensilumen puhdas pinta vailla sinne matkaavaa
Rukoilee taivasta
huutaa Jumalaa
auttamaan vaivaista murheen murtamaa
ilman Jumalaa on taivas alla maan
kutsuu lapsiaan luokseen palaamaan
En jaksa odottaa
ei kaipaus suostu toisaalle katsomaan
uutta maailmaa
ehkä surun siellä onnistuisin routaan hautaamaan
Miksi aurinko kuoli nauraen
nyt polku pimeässä käy
ja kuu sisartansa surien
kuin tähdet niitäkään ei näy
kunpa joku voisi hetkisen elon kahleita kantaa
ohi lukittujen ovien uuteen maailmaan
En jaksa odottaa
ensilumen puhdas pinta suunnan tästä näyttää saa
uutta maailmaa
perille kun sinne saavun näen kaiken ilman Jumalaa
7. Morfiinisiivet
Minun tapani hyvästellä on olla tässä hetken verran
sinut sänkyysi peitellä
syleillä viimeisen kerran
Pois tästä maailmasta
tuskasta taivaisiin
uneksitko kuolemasta matkallas korkeuksiin?
Jää uneen ystäväni kun luotasi pois meen
en toivo sua näkeväni enää vankina valkoisen huoneen
|
|
