|
MUSTAN KUUN LAPSET LYRICS
"Talvenranta" (2005)
1. Elämäsi kuin perhosen siivet
2. Surun viiltämät ranteet
3. Lucifer & Rosemary
4. Kalmankaunis
5. Talvenranta
6. Lyhyesti
7. Kopros fagein
8. Kaikki päättyy näihin kyyneliin
9. Aaria
1. Elämäsi kuin perhosen siivet
2. Surun viiltämät ranteet
Mitä ikinä odotit
kun kyynisyytesi kadotit
nyt kerjäät rakkautta
tullaksesi siitä humalaan
Luulet onnen löytäneesi
taakse surun jättäneesi
uskot siihen sokeasti
kuin umpihullut jumalaan
Vaan aamun tullen näet
kaiken oikeassa valossa
onni valheellinen särkyy
katso itseäsi nyt
Surun viiltämät ranteet
3. Lucifer & Rosemary
Se kasasi taakan kantaakseen
vihan temppelin teki kodikseen
pimeällä täytti hallit ja huoneet
kirosi rakkauden ja sille sielunsa suoneet
mutta yksin jaksanut ei, oli taakka liikaa
lähti etsimään orjaa, renkiä piikaa
vaan löysikin jotain mitä etsinyt ei
löytö etsijän mustan sydämen vei
Hetken pimeästä luopuu
kauneudesta juopuu
...ja sen mukanaan kantaa
temppeliinsä avaimet antaa
kaikki aarteensa, sielut pimeydestä
antaisi Rosemaryn rakkaudesta
Se koskettaa toista toivoen vaan
ettei yksin jäisi kokonaan
vaan yksin Se jää ja me tiedämme sen
Tuonen porteista kulkee vain yksinäinen
Hetken pimeästä luopuu
kauneudesta juopuu
...ja sille alistuu
nöyrä lapsi alla mustan kuun
silti kauneus ei palvo pimeän työtä
ei pysty elämään ikuista yötä
se hiipuu pois, se lakastuu
omiin kyyneliinsä hautautuu
tätä ymmärrä ei tuo langennut parka
mikä kiveä oli on nyt viiltävän arka
4. Kalmankaunis
Kuolleeksi pistin
liiaksi ilkeän ivansa antoi
kuolleeksi pistin
mustat pilvet päälleni toi
Vaan nyt on vainaa
hiljennyt suu
Painot jaloissa
rantaveteen talteen laitoin
painot jaloissa
jäätyi järvi vaan jään läpi
yhä nähdä sen voin
Niin kaunis
kiihotun pelkästä katseesta ruumiin
niin kuanis
kevät kun koittaa sen luokseni sain
Huhtikuun aurinko jään pois sulattaa
nyt ruumiin turvonneen rannalle tuon
himo kuin liekki mua sisältä polttaa
ja huulille ruumiin suudelman suon
Kalmankaunista silmäni nuolee
kaikki on hyvin kun omani saan
kevät meidät syliinsä sulkee
ja katsoo kun mies lempii näin rakastaan
Kalmankaunis...
kalmankaunis...
5. Talvenranta
Hei, minne lämpösi karkaa
elämäsi kuin perhosen siivet
ei, älä luovuta nyt
kun kevät tuolla jo kukkasta nostaa
Hei, minne sielusi mieli
pimeään elon katseilta piiloon
ei, älä luovuta nyt
halvalla tuoni loppusi ostaa
Syli jäinen sinut kantaa
Tuonen virtaa Talvenrantaan
siellä koskaan kevät koita
jäästä päästä kallioita
Hei, mikset huutoni vastaa
tyhjänä kaikuvat kaipuuni kutsut
ei, älä luovuta nyt
aika Suruntuojalle kostaa
Hei, minne sielusi mielii
pimeään elon katseilta piiloon
ei, älä luovuta nyt
halvalla Tuoni loppusi ostaa
Tie Talvenrantaan
polku kuolonkylmään santaan
luokse portin ikijäisen
kuoron mykän tuhatpäisen
6. Lyhyesti
On kuin olisi pieni tähti
mustaa asfalttia vasten
yksin ensikertaa lähti
matkaan lailla pikkulasten
Otti vain menneen hetken
auto nopea kuin nuoli
päätti ensikertalaisen retken
joka likaiseen lumeen kuoli
Lapsen veren syntinen maa
harteilleen ottaa, kantaakseen saa
Lyhyesti tähti loisti
ambulanssimatkan verran
sireeni hiljaisuutta toisti
tähdet syttyivät vain kerran
7. Kopros fagein
Hän joka istuu yksin pimeässä
oman imelän sisustansa haistaa
pitää kättään ulosteläjässä
hikoillen sitä hekumassa maistaa
Itkee ja nauraa samaan aikaan
kiihottuu ja oksentaa
Kovin vakavasti itsensä ottaa
tämä on tehtävä, tämä on työ
vartalonsa eritteillä sottaa
hulluus päänsä sisältä syö
Itkee ja nauraa samaan aikaan
kiihottuu ja oksentaa
8. Kaikki päättyy näihin kyyneliin
Tuskin on edes aamu
silti aiot tämän päivän unohtaa
koko päivän untasi jatkaa
kaikki muu jatkakoon kulkuaan
Kaikki päättyy näihin kyyneliin
Ei kukaan sinua kaipaa
jos itsesi täältä viet
ei kukaan itke itseään uneen
sinua muistellen
Ja kun olet poissa
ei kukaan kysy miksi menit
vaan miksi viivyit näinkin kauan
ei kukaan sinua kaipaa
Kaikki muistot, hyvät hetket
kylmän tuulen tuoman kaipuun pois antaisit jos voisit
ehkä sitten sydän rauhoittuis
hetken levon särkyneelle soisit
Kaikki päätty näihin kyyneliin
9. Aaria
Löysin pienen kyyneleen
aamunkasteesta eksynyt se lie
vaalin sitä aarteen lailla
tein siitä kellon jonka sointi onneen vie
Vaan kosketus sen rikki sai
kun kerran soitin kyynel särkyi, onni myös
nyt sirpaleita kyynelkellon
sylissäni kannan uneen valveyös
Aaria
Luokse suuren muurin päädyin
en yli päässyt, ovea ei lain
onni muurin tuolla puolen
lauloi aariaa kyynelillä ain
|
|
