|
MUSTAN KUUN LAPSET LYRICS
"Suruntuoja" (2002)
1. Ajaton
2. Seremonia
3. Suruntuoja
4. Ennen Unta
5. Köysi
6. Sodoman Ilmestys
7. Toisten Laskettua Seppeleet
8. Taivaan Takana
1. Ajaton
Joskus kadehdin kuolleita
kun uhmaan pohjoista taivaan painoa
se silmäni sulkee, polvilleni pakottaa
en tunne enää mitään
vain jään luita myöten
elämälle suonissani tahdon lopun lahjoittaa
Taivas, tähdet ja kuu
tänä iltana pois lakastuu
olen hiljaa kun maailma kuolee
Henkenä hongiston
lapsena Pakkasherran
nyt olen ajaton tämän ikuisuuden verran
Tapaa minut siellä missä valo pahan merkki on
missä turhaan tietä etsin
missä olen ajaton
Joskus kadehdin kuolleita
Kuolemaa ihaillen, pakkaseen paeten
missä varjot vaeltaa, siellä lumi kasvot saa
sinne synnyn hymyillen
2. Seremonia
Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala
on puhtaaksi raiskattu
paljaaksi poltettu
tylsällä veitsellä luuhun asti nyljetty
Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala
jonka kauneus on katoavaa
tuhkan alle pakenevaa
tämän maailman kasvot on maalattava uudestaan
Kun maa vielä minut kantaa sytyttelen kynttilöitä
pesen pääni liekilläsi, hyvästelen kipinöitä
minä olen täällä, jatka sinä kulkuasi
näe unta huomisesta Pedon varjo kannoillasi
Kuka se syntyikään sarvet päässä
kuka se siivet lahjaksi sai
kuka se kehtaa silmänsä peittää
itse jos lastansa nyrkillä nai
vain Kuolema meidät armahtaa
ei jeesus, Perkele tai maa
Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala
on puhtaaksi raiskattu
paljaaksi poltettu
tylsällä veitsellä luuhun asti nyljetty
3. Suruntuoja
Huurteessa kylpevät lehdet
sanoista tyhjä suu
näinä aamuina kesä kuolee, syksyksi pukeutuu
marras sadulle lopun laulaa ja talveen saattelee
katkeaa liike villin kiiman kun jäässä kiemurtelee
Vielä heräätkö päivään vai jo tunnetko maan
joka tuoksusi täältä pois vie kokonaan
älä pelkoas näytä, suru kylmäksi kitke
jos olin sulle jotain hetki vuokseni itke
On tarina kertojan vain loppua vailla
siinä suru vaeltaa kertojan kyynelten lailla
palkkioksi suruntuoja pakkasensa saa
alle ensilumen syksyn lehdet ripustaa
4. Ennen Unta
Ei ihoni lämpöä kaipaa
en tahdo todistaa kun kukat aukeaa
en enää pimeyttä palvo
en kylmyydestä enää mitään saa
Ei vihani siltoja polta
ei edes työnnä mua eteenpäin
ei ole suruni oikeaa
ei se kerro mihin menit, mihin jäin
On pitkä matka aamuun
ennen unta alkavaa
niin pitkä matka sinne minne valo turvaan vaeltaa
Jälkeen viisaiden sanojen
jälkeen ihmisten laupiaiden tekojen
jälkeen valheellisten vuosien
aattona armahtavan totuuden
Ei liekki kuvitellun helvetin
eikä loisto paratiisin mulle jää
nyt ennen unta viimeinkin
saanhan vain tuntea tyhjää
Halla kukkaset kuristaa
tuuli kynttilän liekin salaa sammutta
saanhan viereesi kumartaa
täksi yöksi nurmikolle nukahtaa
synnit kuoleman tarujen
niistä pala jokaisesta minuun jää
nyt saanhan vain tuntea tyhjää
ennen unta
5. Köysi
Mistä kuiskii syksyn lehdet
mistä laulaa metsän kansa
mitä miettii ikihonka hirttolava oksillansa
Köysi - korkealle
köysi - tiukemmalle
Saako nähdä poikarukan syöksyn kohti kuolemaa
köysi vahva sylissänsä lehtilinnaan vaeltaa
Mistä kuiskii syksyn lehdet
mitä katseellansa löysi
poika poluillansa kulkee
seuranansa loppuun asti köysi
Mitä miettii ikihonka poikarukan kiivetessä
oksallensa vahvan solmun sitoo illan viiletessä
Taas kun uusi päivä koittaa
olenko vielä tässä, ympyrääkö meen
vai onko käynyt uneni toteen
6. Sodoman Ilmestys
Ei tunne sääliä, ei tunne vihaa
vain puhtaan nautinnon saa
häpäistessään lihaa
Verta ja paskaa
Virtsatessaan anukseen
huomaamattaan kuolaa
hieroo revennyttä peräreikää
kädet täynnä suolaa
Verta ja paskaa
Raiskaa itsesi
raiskaa
raiskaa mielesi
raiskaa
Verta ja paskaa
7. Toisten Laskettua Seppeleet
Valmis kaikesta luopumaan
sinusta tahtonut en
tämän sinulle kerroin
aattona yömme viimeisen
sinä hymyilit ymmärtäen
tielläsi päätit jatkaa
aamulla heräsin viereltäsi
olit lähtenyt matkaan
Kun suljen silmäni sinun lämpös tuntea voin
ei se hehku kivestä jolle nämä kukkaset toin
tämä yö on ikuinen, kauas varjot on karanneet
on kai myöhäistä mukaasi päästä
toisten laskettua seppeleet
Lupaa minulle toinen taivas
heti kosketuksesi perään
ettei tämä ole unta
ja ole siinä kun herään
8. Taivaan Takana
Tuuli tuo sen maailmalta
virta kotiin kuljettaa
Hymyn mulle antaa
hymyn multa saa
hymyn jonka keksin
eihän sitä ollutkaan
pyytää minut matkalle
suuren taivaan taa
aika minut jättää
saan kai yksin matkustaa
Tuuli tuo sen maailmalta
virta kotiin kuljettaa
|
|
