|
MALVO LYRICS
"Diagnoosit" (2006 EP)
1. Diagnoosit
2. Sodan Silpoma Mieli
3. Ihmisparadoksi
4. Pyhä Työ
5. Loppu
1. Diagnoosit
Hermoni ovat riekaleina,
ei auta vähennyslaskumantrat.
Kymmenestä nollaan, lopusta alkuun.
Hysteriaa, luuta kurkkuun
Kuin käärmeenpurema,
myrkky polttaa suonissa.
Minun aivoissani,
juhlii rienaaja
Elän langalla, tanssin vaijerilla,
tasapainotta, mieltä vailla.
En hengitä syvään.
En kutsu kylään,
neorologia kertomaan
järkeni haihtuneen
historiaan.
Ne pienet,
napsahdukset,
eivät ne
mitään viestitä.
Keitä ovat
nuo ihmiset päässäni?
Ne ovat.
Ajattelen liikaa muita.
Vihantunteet kieroutuneet turruttaneet jo aistini.
Se oikeukeuttaa minua, nostamaan käteni.
Rationaalisuus, se on poissa pian,
tilalla järki vääristyneen mielentilan.
Elän langalla, tanssin vaijerilla,
tasapainotta, mieltä vailla.
En hengitä syvään.
En kutsu kylään,
neorologia kertomaan
järkeni haihtuneen
historiaan.
Pienikin ääni hermojani raastaa.
Pienikin ääni
Hermojani raastaa
Pienikin ääni hermojani raastaa
2. Sodan Silpoma Mieli
Varon jokaista vastaantulijaa.
Epäilen kaikkia ja he minua.
Näen vihollisia jokapuolella,
kassajonossa, kulman takana.
Mennessäni nukkumaan, lukitsen minä ovet.
Kurkistan ikkunasta kaiken varalta.
Pidän asetta tyynyn alla
ladattuna, vieraan varalta.
Kannan kotiin taas kasan lääkkeitä,
jotka määräsI se kiero lääkäri.
Niitä ota en, heitän roskikseen,
vain turruttavat vaistot sekä pään.
Vain kaksi luotia, niinkuin silloinkin,
kun maattiin haudassa.
Toinen hänelle, ja toinen minulle
en tunne armoa.
Minulle kadulla lapset ilkkuvat,
tuo hullu rampa taas väijyy haamuja.
Jalan korjaisin jos vain viitsisin,
ei mieltä silvottua tiede pelasta.
Mennessäni nukkumaan, lukitsen minä ovet.
Kurkistan ikkunasta kaiken varalta.
Pidän asetta tyynyn alla
ladattuna, vieraan varalta.
Vain kaksi luotia, niinkuin silloinkin,
kun maattiin haudassa.
Toinen hänelle, ja toinen minulle
en tunne armoa.
3. Ihmisparadoksi
ihmisparadoksi hyökkää jälleen,
minä naurahdan: "ota lääkkeet".
Faust apotek, määrää tahdin,
veri peittää aamukahvin.
Jos ei huumoria, revi se vaikka ranteista.
Älä enää rohkeutta kerää, sillä se vaatii vain hyvää terää
Älä enää voimia kerää, sillä se vaatii vain hyvää terää
muista viillot pystyyn, sitten pää, pää tyynyyn
muista viillot pystyyn, sitten pääAAARRGH!
Eivät ikinä löydä sitä, ei ikinä, ei mitään
Eivät ikinä löydä sitä, ei ikinä, ei mitään
Torstaina elo korjaa, ehkä, ehkä uudestaan.
Torstaina elo korjaa, ehkä.
Myrkkynuoli iski päähän,
ihmisraunioon niin syvään.
Corpos fabrika.
Ota luoti, ota pika.
Jos ei huumoria, revi se vaikka ranteista.
Älä enää rohkeutta kerää, sillä se vaatii vain hyvää terää
Älä enää voimia kerää, sillä se vaatii vain hyvää terää
muista viillot pystyyn, sitten pää, pää tyynyyn
muista viillot pystyyn, sitten pääAAARRGH!
Eivät ikinä löydä sitä, ei ikinä, ei mitään
Eivät ikinä löydä sitä, ei ikinä, ei mitään
Torstaina elo korjaa, ehkä, ehkä uudestaan.
Torstaina elo korjaa, ehkä.
Kun ihminen, ei osaa eikä pysty, riistämään omaa henkeään,
kun ihminen, mielenvikainen.
Kun ihminen, ei osaa eikä pysty, riistämään omaa henkeään,
kun ihminen, mielenvikainen.
mielisairaiden metsästysretki,
päättyi jälleen iloisesti/hilpeästi.
4. Pyhä Työ
Hän öisin liikkuu,
pimeässä taivaltaa.
Likainen mieli,
usvaan katoaa.
Veitsensä kiiltää
kuun valossa.
Näkee verenpunaista
joka toisessa.
Vasara otsassa kolkuttaa,
ei päästä nukkumaan.
Ennen kuin työ paha tehty on.
Ei pyhää työtä estää saa.
Ei virkavalta ainakaan.
Seuraava kerta viimeinen on.
Ääni päässä määrää
ja käsi tottelee.
Ilman epäröintiä
hän kohteen valitsee
Hän tappaa öisin
pimeässä sivaltaa.
Likainen mieli
tarpeensa toteuttaa.
Vasara päässä vaimenee,
vihdonkin unta saan.
Taas hyvä työ tehty on
Ei pyhää työtä estää saa.
Ei virkavalta ainakaan.
Seuraava kerta on viimeinen, tuskinpa.
EI, EI, EI, EI, pakoon päästä uhriaan.
EI, EI, EI, EI, pyhää työtä estää saa.
5. Loppu
Yksin pimeässä, ajantaju katoaa.
kylmyys ja nälkä, vartaloa kolottaa.
Muistikuvat hämärät mieleen palautuu,
ennen johtaja rikas, nyt vanki arvoton.
Tuntematon, naurahtaa, myhäilee:
"väärää miestä huijasit,
perheeni veit ja ystäväsi petit".
Tilinteon hetki, nyt puntit tasataan.
Askeleet lähenee,
ovi avautuu.
Kirkas valokiila
silmät sokaisee.
Sirkkelin ääni - luita katkeaa.
Ruostunut naula - veri tirskahtaa.
Tylppä esine - kallo halkeaa.
Pistävä kipu - silmät sumenee.
Silmät sumenee.
ja
Loppu lähenee.
Loppusi kohtaat täällä,
et eloasi jatka enää maan päällä.
Huuda armoa, rukoile ja anele.
Jo valmiiksi viimeiset sanasi sanele.
Kelpaa ei tänne rahasi,
hengelläsi saat maksaa velkasi.
|
|
