|
KOTITEOLLISUUS LYRICS
"Iankaikkinen" (2006)
1. Kivireki
2. Arkunnaula
3. Iankaikkinen
4. Kadonneet
5. Ukko Perkele
6. Tuonelan koivut
7. Kaksin käsin
8. Kummitusjuna
9. Pullon henki
10. Aamu
11. Unilaulu
1. Kivireki
Nimeni
on kadonnut taulusta porraskäytävämme
nimesi
siellä vielä on ja jonkun toisen, on elämämme
asunnossa, jota enää en tunne
Valoa
ikkunastasi hohtaa ja kaksi varjoa
kohtaa
pian valo sammuu ja yön kylmyys saapuu ja
repivä yksinäisyyden tunne
Liikun kuin olisin uni tai yö
tämä jäätävä talvi ikuisesti häntäänsä syö
Raahaan
elämääni kuin kivirekeä perässäni
kannan
uniani, haaveitani, toiveitani selässäni
ja olen niiden ulkopuolella
Pian herään talviunestani
kaikki on kuin ennenkin!
Pian herään unestani
ennemmin tai myöhemmin!
Herään talviunestani
kaikki on kuin ennenkin!
Kaikki on kuin ennenkin!
Kaikki on kuin ennenkin!
2. Arkunnaula
Maailma on kuoleman odotushuone
ja nimeäni
odotan sen penkillä kylmällä
Takaa verhojen katselen kuinka te
sotkette maailmaani
sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä
Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
täynnä kuolon ääniä
ankara tuuli taivaalta raivaa
esiin kylmiä tähtiä
viimeistä arkunnaulaa
juuri äsken naulattiin
ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin"
Te olette niin pirun nuoria
teitä vain naurattaa
viihdytte, vaikka maailma on pielessä
Minä käyn neljättäkymmentä ja
arkku on jo ostettuna
ja hautapaikka aivan kirkon vieressä
Ja minä luovutan
luovutan
luovutan ja jään
viimein lepäämään
lepäämään
arkkuun viileään
3. Iankaikkinen
Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään
Silloin ikävä kävelee sisälle
vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle
...ja syvemmälle
Iankaikkinen
kulkee isäntänä pelloillaan
ihmisen sielu taskussaan
ihmisen sydän rinnassaan
Kuoleman jälkeen on elämää
olen todisteena siitä
olen kuollut kerran ja toisenkin
eikä sekään riitä
Enkä minä tätä kirjoittanut
tämän kirjoitti ikävä tai kaiho
ja pisarana sateessa on
yhden ihmisen rakkaus tai raivo
4. Kadonneet
Tyhjään pihaan
katselet ikkunasta
päivääsi vihaat
vaikka on aamu vasta
aamusta iltaan
on liian pitkä matka
tahtoisit luovuttaa
pää käskee: jatka
Mietin kuka olet
mitä teet työksesi
oletko kotiäiti
ja onko miehesi
juurtunut, mädäntynyt
sohvaan kii
samalla kun sinä
katoat haaveisiin
Kadonneet kiertävät kuuta karkuun
ja huomista, sen tuomista
suruista tai iloista eivät saa mitään
Aurinko palaa, se valaa
kaunista maatamme, ja saatamme
huomata kuinka sen mullasta itää
ei mitään!
Tuon tuulipuvun alla
on kauneus piilossa
sitä ulkoilutat
leikkipuistossa
kerran viikossa
tila-autolla kaupunkiin
tahtoisit eksyä
kauppakeskuksiin
Samalla raivolla
läpi vuorien
samoilla lauseilla
läpi vuosien
näin elämä yrittää
meitä lannistaa
jos mikään muutu ei, me
tänne katoamme
5. Ukko Perkele
Hän raivaa uuden tien
yli isiemme luiden
kerta kerran jälkeen korjaa
veripelloilta sadon uuden
Tuonen ukko, koukkusormi,
takkuturpa, sarvipää, yön mustan kutoja,
mustahammas, karvahäntä,
Tuonen joen vaskiverkon
ikuinen punoja
Kukaan ei huomaa yötä
pimeän keskellä
kukaan ei huomaa yötä
kukaan ei välitä
Ruttoa rumempi, kavalampi kauppiasta
kylmässä sylissään tuudittelee ihmislasta
Ukko Perkele voiton vie maailmasta
kylmässä sylissään nukuttelee ihmislasta
Sen sylissä nukkuvat lapset
ja nukkuu koko kansa
se lupaa maailmamme
ikuisesti kantavansa
Avunhuuto pisara on meressä
rukous veripisarana veressä
juokse karkuun, ja se minkä taakse jätät
onkin pian vastassa edessä
Kukaan ei huomaa...
6. Tuonelan koivut
Hukun tämän tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien
jotka joivat nuoruuden lähteestä
jotka rakensivat onnelan
mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
löysivät pitkän, piinallisen kuoleman
Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä
Tuntematonta maisemaa kuljen
teen matkaa toivoen
väsyneenä jään lepäämään
katveeseen Tuonelan koivujen
Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta herätä saisin
jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
saisin elämäni takaisin
7. Kaksin käsin
Pirun viulu soi
sen tahdissa laulamme, tanssimme joka ilta
Piru nauraa meille,
se reppumme täyttää turhilla unelmilla - saavuttamattomilla
Täytyy elää vaan
meitä Piru vie ja se tie
on kuin kauhoisi paskaa kaksin käsin
Paetaan kuolemaa
ikuisesti elää se, joka kerää
kaikkea kaksin käsin
Ota kiinni mistä saat
kauho kaikkea, hekumoi ikuisesta elämästä
Sitä himoa taas tyydytät
vaikka tulet sitä tyydyttämästä - revipä iloa tästä
Minä nukun kuin koira, ja lopulta
pahaan uneen herään
siinä esi-isämme eivät enää
jaksa itkeä lastensa perään
8. Kummitusjuna
Pari vuotta
vanhensi minua
ainakin kymmenellä
nyt en voi kuin ihmetellä
kuinka nopeasti
ohi kiitävät
tutut ja vieraat maisemat
uudet ja vanhat asemat
Uni laskee peiton
elämäni ylle
ja taas kaikki sekoittuu
kunnes viimein erottuu
mies, joka kantaa
itkemätöntä itkuaan
läpi kylmän maan
uudestaan ja uudestaan
Kummitusjuna!
sinne kirottuna
istun noiduttuna
Katselen aamuyötä
junan ikkunasta
aamukasteisia,
usvaisia peltoja
Näen itseni
usvan keskellä
yksin seisomassa
uudella asemalla
9. Pullon henki
Himo on sokea
janoinen koira helvetistä
se on viinapiru, pahan tuoja
murheen ikuisen luoja
Ja mikään ei muutu
vaikka toivot niin
vaikka kannat minua
niihin unelmiin
joita vieläkin elätät
joihin uskottiin
ennen kuin eksyin tähän
Saatanan labyrinttiin
Luoja varjele vakainen
Jumala ikuinen kaitse
todista, että mul on henki
Torju Perkele pahainen
Piru katala piekse
tukehduta pullon henki
Kuljen Helvetissä
sen karussa maisemassa
kuivia huuliani hioo
tuoppien tuoma toivo
10. Aamu
Kuten kansa on
hukassa ilman johtajaansa
on maailma
eksynyt ilman Jumalaansa
Jaettiin viisi leipää
jaettiin kaksi kalaa
se saakin riittää, sillä
ihmeidentekijä ei palaa
Aamu on
kuin pesä jonkin oudon linnun
hauraana korkealla
se keikkuu
latvassa lahon puun ja kylmän tuulen
riepoteltavana
En nukuta
lastani enää saduilla
kuuntelemme, kuinka
valloittajat marssivat kaduilla
Aatteen, uskonnon, rahan
nimissä kaiken pahan
saamme niellä, nielemme hevosen
ja sen nahan
Aamu on
kuin pesä jonkin oudon linnun
hauraana korkealla
se keikkuu
latvassa lahon puun ja kylmän tuulen
riepoteltavana
tai soitin
yön pimeydestä rakennettu
kielinään roudan hiukset
seiteistä aamukasteisista kasattu
soiden kuin kuoleman kielet
Tuonelan soitin soi
romuluinen kantele helisee
yö sakenee, ja pakenee
viimeiset valon säteet
kun kuolon kädet meitä hyväilee
11. Unilaulu
Yö tuudittelee lasta
joka ei tiedä maailmasta
ei tajua taakkaa näillä
isän isoilla olkapäillä
Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pahuus juhlii
sua odottelee kaikkialla
Yötaivaan kirkkaat tähdet
kylmyydellään meille nauraa
kun joskus kotoa lähdet
pihapuiden linnut laulaa:
Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pahuus juhlii
sua odottelee kaikkialla
Ja Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pimeys juhlii
voittoansa kaikkialla
|
|
