|
KIRWES LYRICS
"Kauneuden kaipuulla on karmivat kasvot" (2003 Demo)
1. Avaus
2. Voittaja
3. Kylmän kukkia (Leo Siirtola-cover)
4. Oikeus
5. Kohtuus
6. Onnensa etsijä
7. Seitsemäs
8. Voima
1. Avaus
2. Voittaja
Hän kuilusta syvimmän kalliosuojan
nousi, homo sapiens viimeinen
Oli käyty sota, se rajoitettu
Oli vapaus ja kunnia varmistettu
ja nyt hän, mahtavin luomista luojan
tutki tulosta voittonsa totaalisen
Jos säteilynkestävän suojavaatteen
lyijy painoikin askelta horjuttaen
vielä säiliö hetken happea antaa,
käsi voipuva vieläkin asetta kantaa
viirisalkona vahvimman oikeuden aatteen
teräs uhkaava turvana turhuuden.
Puut pensaat, kukat, koko luomakunta
yhä rikkoutumatta on paikallaan
mutta yhtään ei ääntä, ei liikahdusta
tämä maisema mykkä ja hiilenmusta
on oudompi pahinta painajaisunta
Voi voittaja, valtias varjojen maan
Pölynkuivina kymien mahtavain uomat
sysihautoina merien syvänteet
Maa kuonaksi kuortunut anturain alla
Ahjo auringon mustalla taivahalla
Poissa pilvet, usvat tuulien tuomat
pois ilmojen sinet ja autereet
Ja ihmiset, ihmiset paikallansa
hiljaa kuin kannoiltaan kaatuneet puut
Ei haavoja, verta, ei valitusta
vain karstan kuivat muumiot mustat
Asut arkiset käärinliinoinansa
auki huutoon viimeiseen vaienneet suut
Aseriisuntaneuvottelujen pöytään
ei aihetta, voitto on lopullinen
vielä säiliö hetken happea antaa
käsi voittajan vieläkin asetta kantaa
ja se nousee, kohteensa ainoan löytää
sormi koukistuu kerran viimeisen
Yhä kiitää planeetta kuolemanmusta
vuosimiljoonain aionit radallaan
Ei muuttunut mikään, taas onhan täällä
kuin alussa, pimeys syvyyden päällä
Novat syttyy ja sammuu, ei kirjoitusta
jää maailmankaikkeuden historiaan
3. Kylmän kukkia (Leo Siirtola-cover)
4. Oikeus
5. Kohtuus
6. Onnensa etsijä
On etäällä etsitty onni ja kaukana toiveiden pää
Sitä kohden mun rientää täytyy ei aikani suo levähtää
Lyhyt aikani tääll´ on, sen tiedän ja pitkä on matkani tää
Niin kivinen mentävä polku ja myrskyinen elämän sää
Mut kaukana vielä on onni, en suojaa etsiä saa
Ja onneaan kohden kaikki mun kanssani kiiruhtaa
Mut sinne ei kenkään ehdi, se riento vain turhaa on
Puolitiehen päästyään tuskin jo nukkuvat kuolohon
Mut kiiruhtaa minun täytyy en jouda mä lepäämään
Ken lepohon itsensä heittää on kuollut jo eläissään
7. Seitsemäs
8. Voima
|
|
