|
IC REX LYRICS
"IC KERES split" (2007 Split album)
1. Hetki Hetkeltä - Voitokas Kuolema
2. Isäni Huoneessa
3. Kaikuja Tuhoajan Temppelistä
4. Läpi Yön Pimeyden
1. Hetki Hetkeltä - Voitokas Kuolema
On minut teilattu ainakin tuhannesti
Silti nousen aina vain vahvempana uudestaan
Yhtäkään haavaa en kaikista sisimmässäni kanna
Sen liekehtivään totuuteen ei maallinen teräs kykene
Hetki hetkeltä revin mieleni riekaleiksi
Paljastaakseni sen ytimessä palavan olemuksen
Se ken lihan ruosteiset kahleet
On sokeudessaan ylleen asettanut
Se ken kuolevan jumalan orjaksi on jäänyt
On itse itsensä kuolemaan tuominnut
Hetki hetkeltä rakennan mieleni uudestaan
Kultaisen leikkauksen lakien mukaan
Se ken elämän kurjuuden ja vaikeuden
On itsensä asettamaksi haasteeksi nähnyt
Se ken tämän mätänemisen prosessin on hallinnut
On itsensä jo lähes ymmärtänyt
Hetki hetkeltä vuodatan kultaista juovaa
Kohti avaruuden kaikkinaista pimeyttä
Missä henkeni vapaana liihottaa
Se ken hengen kultaiset renkaat
On mielensä raiskatusta ytimestä paljastanut
Se ken elävän Saatanan vertaiseksi on tullut
On harhan tappamalla itsensä voittanut
2. Isäni Huoneessa
Varjoissa me hänet tapaamme
Tahdosta lihaan astuneen
Kaaoksen suloiseen järjestykseen pyrkineen
Inkarnaation, sen Isämme nimeen kastamme
Siitä täydellisestä epäpyhästä hengestä
Jota veremme kauhulla voimistaa
Siitä ovat saastuneet haavemme luodut
Unet rutosta, joka ihmisen kiroksi maailmaan lankeaa
Sirpale puhtautta ja synkkyyttä pimeydessä
Muovattu lihaksi, kuolevan kauhuksi
Kielletyn äänen hiljaa kaikuessa
Synnytetty aikaamme kuoleman lauluksi
Maljan viimeisen pisaran langetessa
Heidän jalokivin koristelluille jaloilleen
Hävitettyjen aaveiden tuskan kuiskeessa
Ei seitsemän tähden polte jätä aloilleen
Tuhoanko sieluni isäni huoneessa
Vai tarjoanko sydäntäni kohti liekkiä
Joka kylmänä hehkuu tässä meressä
Aaltonsa piiskaten aikamme merkityksiä
Unohdettu oppaamme ulommissa piireissä
Vierailunsa on jälleen päättävä
Kun taiston, raudan ja tappion keskellä
Lopun aikaa lietsoo polte jäätävä
Vapautan sieluni isäni huoneessa
Ja tarjoan sitä kohti pimeyttä
Joka kylmänä huokuu tästä verestä
Voimansa raapien aikani käsityksiä
3. Kaikuja Tuhoajan Temppelistä
Pyhäkön juureen kohoavat pylväät
Saliin suureen, loistossaan ylväät
Liekit nuolevat marmorin pintaa
Tahto höyrynä taivaisiin virtaa
Kammiossa saarnaa suitsukkeineen
Tuhon pappi kalloineen ja luineen
Ihmisyyden vaikerrus vaimennettu on
Lihassaan kaiverrus, totuus ehdoton
Kuin tuonen varis laulaa yölle
Kunnian korottaa pahuuden työlle
Siskot, veljet saattaa yhteen
Vain korjatakseen ruumislyhteen
Luonnon voimaa mestarilleen
Turmion vanhalle tuokoon
Turhuuden pakottaen polvilleen
Kansat laulaa hän suohon
Tuon kutsuhuudon kun kerran kuulet
Ilolla annat veresi ja luulet
Hänen tulessa tyhjäksi elämäsi tekevän
Vaan rinnaltansa nouset tavoin oppineen, näkevän
Niin syöksin syvyyteen myös itseni päistikkaa
Yön kauheaan tyhjyyteen, syliinsä tulen ja jään
Lopun työtä koskaan ei tekemättömäksi saa
Vaan kuollut sielu ei parannusta kaipaa
4. Läpi Yön Pimeyden
Rauhattomuudella raiskattuina
Vaeltavat nälkäiset haamut tasangoilla
Etsien ravintoa
Kuolleista muodoista
Hapuillen iloa
Tyhjistä kuorista
Aavikon vaikuttavien illuusioiden sokaisemana
Erehtyivät kerran viisaatkin sen keitaaksi kuvittelemaan
Sokaistut silmät, kuurot korvat
Harhojen pauloihin langenneet
Ovat valon pimeydeksi
Sokeudessaan sekoittaneet
Kun silmäni kerran avautuessa näin selkeästi
Elämän harhojen lävitse kirkkain katsein
Täyttyi sieluni katkeralla mustalla sapella
Inholla kaikkea tuota turhuutta kohtaan
Nyt katsoessani alas mustan tornini laelta
Houkkien haparoimisen merkityksettömyyteen
Sen tyhjään kimallukseen, värivalojen halpaan loistoon
Nauran veristen kyynelten kostuttamin silmin
Ei pelkoa, ei toivoa
Kaltaiseni ylpeän hulluuden siunaamat
Voi ehkä vilaukselta nähdä yössä, mustaa valoa hehkuen
Yhä ylemmäs kohti vuorten lakeuksia kuljemme
Perintöosaamme Saatanassa siunaten
Antaumuksen polttamana sydämeni
Kerran rinnastani irti repeytyi
Nyt matkaan läpi yön pimeyden
Harhamuotoni kuolemaa vaitonaisesti vartoen
Tiedon tuhoamana, viisauden vapauttamana
Itseni lunastaneena
|
|
