|
HORNA LYRICS
"Ääniä Yössä" (2006)
1. Raiskattu Saastaisessa Valossa
2. Noutajan Kutsu
3. Mustan Surman Rukous
4. Ääni Yössä
1. Raiskattu Saastaisessa Valossa
Myrkyn kasvot kääntynyt kohti kansaa vapisevaa
Kylmä katse palaa vihreää loimuaan
Pyhä vesi maljoihinsa saastu
kiehuen happamamaksi lopun kasteeksi
Hirvitys mätäisen helvetin
Puhaltaa hyönteismyrskyt raivoamaan
Jumalan miehet kärpäsiin tukehtuvat
Kauhun tuulet sankkana riehuvat
Haavat märkivät lihassa mustuneessa
Tulehtuneet viillot kuolevassa ruumissa
Sisälmyksensä pilaantuneet ulos sylkee oksentaa
Verisessä ulosteessa pyhä henki tuskissaan
Silmäkuopat matoja täynnä
Mädästä suusta ulos valuvat
Läpi nahan parasiitit tunkevat
Ammottavassa kallossa kuhisevat
Kuolonkuu huokuu pahuuttaan
Vihan kasvot hyönteistaivaalla
Valjastaen röykkiöt runmiiden
(taudin raiskaamat kurjat)
(ja) kolkot ranniot saastuneessa valossa
Hautuu kajollaan kalman kelmeällä
Vaunuja kuolleiden opastaa
Aanverattaita vie polullaan
Jäänteet kuolevaisten keräävät
Joukkohautaan, jätemaahan mutaiseen
(paksu) pistävä katku maasta uonsee
Kaiken verhoten kuolinviittaan tiheään
2. Noutajan Kutsu
Kun kellot eivät enää saata hautajaisia
Kun talot myrkytetyt tarjoavat kuolemaa
Kun ystävien kanssa aamiaisen syötyään
Illallisen jakaa enää kirjo esi-isien
Kun kylät eivät ota vastaan muukalaisia
Kun hylättyä tietä suru yksin vaeltaa
Kun rauniouden suojaa ei etsi yksikään
Ja tervetullut on vain muisto entisten
Noutajan kutsu...
Kun ei arkunkantajaksi suostu oma perhekkään
Kun yksin vuoteen omaksi jää viimehetkinään
Kun herramme saa vihdoin todistaa
Juudean kansan tuhoa ja kuolemaa
Noutajan kutsu...
Kuolaman tanssi
Tanssi viimeinen
Kuoleman tanssi
Tanssi hurmeinen
3. Mustan Surman Rukous
Hautasuon happaman
Ruttokellot pauhaavat pahuuttaan
Ennustaen tuskallista kuolemaa
Kutsuen lopun hallitsijaa
Tautien suurta kantajaa
Kaikuu kalman jylhä sointu
Mystistä virttään parkuen
Herättäen raadot suohaudastaan
Ulvonta mätäisten kurkkujen
Ylistystä ruton messiaalle
Surmavuosien kylmä jyly yli maiden kantaa
Aikojen takaa tekee uutta tuloaan
Suuri miehensurmaaja nostaa taas katsettaan
Tautien herra, sairauksien ruhtinas
Kohottaa katseensa ruttokuilusta
Mädän soista vetää miekkansa
Julistaa tuomionsa liejuhaudasta
Mädän viikate kamalan kuoleman
Taivaan kannen halkaisee
Repien riekaleiksi Jumalan
Taivaan haavasta tulehtuneesta
Paiseisen kristuksen raadon riuhtoo
Syösten (alas) maahan lihakuoppaan
Äpärän suonsilmään paiskaa
Sekaan isänsä jäännökset
(sekä) madonsyömien enkelten
4. Ääni Yössä
Hiljaa yössä kulkee Hän,
Hiipii eteen varpaillaan.
Kuunteletko ulkosalla?
Hän kuiskaa korvaasi...
Ja jos tarkkaan kuuntelet
ymmärrät kun kertoo Hän
että ihmiset taloissa ja mökeissään
Hän jonain yönä hakkaa hengiltä.
|
|
