|
HARTAUS LYRICS
"Länsirintama" (2004 Demo)
1. Jäähyväissaarna
2. Mekaaninen Kiesus
3. Legioonalainen
1. Jäähyväissaarna
myrsky nousee ja taivas on tyyni
joku enkeleistä portit sulkee
hyiset tuulet tuovat arktisen näyn
koko valtakunta etelää kohti kulkee
pirstaleina satavat alas luojan kuvat
kylmä aurinko on sädekehänä nyt
ja jäisistä peileistä heijastuvat
sen sakarat hampaista väännetyt
aallot kohoavat ylle taivaan
maahan romahtavat temppelit, patsaat
sortuvat tornit norsunluiset
alas laskeutuvat pisarat raskaat
pirstaleina satavat alas luojan kuvat..
valitut matkaavat eedeniin
pois kuolleelta planeetalta
meitä johtaa daavidin pohjantähti
jostain lumen ja ruumiiden alta
paimentolaiskansa
joka syntyi ja sikisi lampaasta
silmä sokeasta silmästä
ja hammas hampaasta
heikot syntyvät jumalan selän taakse
vielä kuningas löytää köyhät edestään
ei kenenkään tarvitse tietää
ei kenenkään tarvitse sietää
ei kenenkään
ei enempää
jäistä sateenkaarta pitkin käy
sorrettujen marssi viimeinen
kohti taivasten valtakuntaa
hautuumaata ihmisten
paennut on paimen mukanaan valkea lauma
kohti laaksoa auringon
kun hylättyjen legioona porteille saapuu
ja myrskyyn valmis on
valitut matkaavat..
paikka auringossa lumeen peittyy
ja taivas on jälleen harmaa
ei häviö tai voitto tule jumalaa vastaan
vain taistelu on täysin varmaa
portit suljetaan uudestaan
sodan jäljet kantaa tuuli arktinen
peilin läpi katsovat toisiaan
etelä ja pohjoinen
2. Mekaaninen Kiesus
sinun sielusi syntisten taakasta
sinun raajasi ihmisen lihasta
kylmää terästä nuo tuliset vaunut
ja höyrystä tehty ehtoollinen
kasta meidät koneöljyssäsi
ja voitele napalmivoitein
mekaanista oikeutta jaat
telaketjujesi alle murskaat vihollisen
nyt palaa vääräuskoisten lippu
keskellä kuolleiden merta
sinun puolestasi pataljoona taistelee
ja kyynelehtii verta
etkö antaisi rautaisella kädellä
meidän tuntea tuskaasi
alla rattaiden sirpalesydän
meitä kranaattisi syleilee
vielä tähtäämme korkealle
sinun armosi on armotonta
tuon kuoren voi läpäistä
vain uskomalla pelastukseen
nyt palaa vääräuskoisten lippu..
tapa, murskaa, siunaa, puhdista - mekaaninen kiesus
sarjatulessa makaan ja rukoilen - panssarikiesus
sinä sytytät minut tuleen - mekaaninen kiesus
itke en luona kaatuneiden - panssarijumala
noissa rattaissa kiertää pyhä sanoma
se on kirjailtu verellä
ei koneistosi sähköllä käy
vaan isällä ja pojalla ja pyhällä hengellä
ja kun rakkautta opetat tykkisi piipulla
minä hiljaa kuuntelen
enkä sarjanumeroasi turhaan lausu
ei, minä lupaan sen
voi hyvä jumala miten lyijyinen sakramenttisi koskee
näissä liekeissä puhdistuu uskova sydän
sinä olet jumala koneessa
nyt palaa vääräuskoisten lippu..
tapa, murskaa, siunaa, puhdista..
katso miten taivas palaa ilmiliekeissä
vapahtaja, sinun uskosi palaa meissä
aurinko laskee ja tullut on aika iltahartauden
viimeiset sanat kuulen läpi itkun ja niskalaukausten
tuli joka kuoleman janon voi sammuttaa
joka mies joka toista luulee jonossa ammutaan
tähän kuolevaisten uskoon yhä miinakentällä tartutaan
joka toiselle kuoppa kaivetaan, joka toinen sinne ammutaan
3. Legioonalainen
kohti tähtiä
pois jumalan valosta
kohti tyhjyyttä
pois hyvästä tahdosta
taivaankansi on laskettu maan päälle
vanhoja ja raihnaita suojaamaan
palavan auringon kirkkailta säteiltä
jotka matkansa jälkeen maahan lasketaan
ei liekehtivää kruunua voi ihmisen pojalle antaa
hän lyötynä mustaa tuhkaseppelettään kantaa
niin hartiat panssarin saavat
ja valtikka miekkaan vaihtuu
hengen tilalle vuotavat haavat
tuli hikenä ilmaan haihtuu
pää saa ylleen teräspilven
joka kasvot peittää
hän suojaksi repii taivaan kilven
ja tilalle viittansa heittää
ja auringon säteet lentävät maan päälle
kaiken vanhan ja kuolleen polttamaan
niiden valossa viisas luojansa unohtaa
mutta hurskas ihminen ihailee arpiaan
ja niin kuin ne jotka tulivat meitä ennen
saa legioonalainen ristin kantaakseen
anna keihääni levähtää
tämä panssari murtuu pian
ei sydämeni kestä enempää
tätä maailmaa
anna laskea aseeni maahan
anna voimaa hengittää
niin annan haavojeni aueta ja vuotaa
legioonalaisen verta
miksi kasvosi ovat yhä peitossa hiekan
vaikka nostanut olen kilven ja miekan?
kun vereni maahan vuotaa
korjaa minut talteen
ja kun viimein kaadun ja kompastun
kanna iankaikkisuuteen
minä tahdon enkelten armeijaan
rinnalle kainin ja abelin
missä veljet eivät tuomitse toisiaan
vaan juoksevat voittoihin
missä kuolleet sankarit kilpien päällä
kotiin kannetaan
ja miekat, ruusut ja seppeleet
mukaan hautaan lasketaan
niin on ihmisen poika sotilaaksi laskettu
hänen kilpensä enää taivaasta muistuttaa
aurinko palavan meren keskellä liekehtii
ja katsoo savista hahmoa taistelun murtamaa
ja niin kuin ne jotka tulivat meitä ennen
saa legioona uuden ristin kantaakseen
anna keihääni levähtää
tämä panssari murtuu pian
ei ruumiini kestä enempää
tätä maailmaa
anna haudata aseeni maahan
anna haavojen hengittää
niin annan sydämeni aueta ja vuotaa
legioonalaisen verta
elysia!
siellä kaikki on anteeksi annettu
siellä haavat vuoda eivät
ja kuoleman jälkeinen unohdus
on katettu viereen viinin ja leivän
sen kentillä juhlitaan
elämää ikuista viimeistä
ja tilalla pilkan ja kateuden
meillä vapaus hehkuu silmissä
|
|
