|
AZAROK LYRICS
"Suden vuosi" (2007 Demo)
1. Kylmä
2. Näkemys (pt. III)
3. Sateen aika
4. Suden vuosi
5. Kirjoitettu vihan kirjaan (pt. III)
6. Portti
1. Kylmä
On kylmä, kun aamu sarastaa
Ja järven jää taas kimaltaa
Viima pirtissä pienessä käy
Pirtissä, jossa ei lämpöä näy
Nyt taivaan kansi aukeaa
Ja maa peittyy valkeaan
Ensilumi tulla saa
Kylmään karuun Pohjolaan
Nyt kun lumi peittää routaisen maan
Sudet kulkevat etsien saalistaan
Nyt Hämeestä kohti Karjalaa
Taas talvi tekee tuloaan
Lehdet puista varisseet
Viima kuljettaa kauas pohjoiseen
Nuo lehdet, jotka kertovat tarinaa
Muistoista, joista talvi tulla saa
Nyt hetkeksi taivaan kansi sulkeutuu
Ja aurinko taas maillensa painuu
Ensilumen alle saa
Väsynyt jäädä nukkumaan
2. Näkemys (pt. III)
Vannon
Käsi sydämellä
En koskaan enää palaa
Tänne takaisin
Kuljin kunnes jalkani pettivät
En tahtonut antaa periksi
Määränpäätä ei ollut missään
Nyt makaan keskellä ydintalven selkää
Kun kuljin
En surua kantanut
Murheesi nyt hetkeksi heitä
On niin kylmä ja pimeää
Maahan kasvaa routaa
En näe sitä valoa
Vain oman maailmani
Lumi edessäni ohjaa
Minut Tuoneen
Määränpää on tyhjyydessä
Tuonessa mullan alla
Synnymmekö tänne turhaan?
Onko meillä tarkoitus?
En näe
En yhtään mitään
En sävyjä pimeydessä
On lumi minut sokaissut
Määränpää on tyhjyydessä
Tuonessa mullan alla
Synnymmekö tänne turhaan?
Onko meillä tarkoitus?
3. Sateen aika
Yksin taivallan
Kahlaan lumessa
Kohti nousua viimeistä
Josta löydän rauhan
Ja taas saapui sade
Ylle maailman
Selkäni käänsin auringolle uudestaan
Ja toivoin ettei se enää nousisi koskaan
Syystuulet saapuivat
Kesää surmaamaan
Talvi seuraa perästä
Tuo ajoista voimakkain
Ei yksin jaksa sateessa
Kahlata lumessa
Mutta lopussa kaikki on toisin
Kun laskemme seppeleet
Hiljaa tuuli huokaa
Joet tulvivat
Mutta lopussa on kaikki toisin
Kun sade aikansa saa
Yksin taivallan
Kahlaan lumessa
Kohti nousua viimeistä
Josta löydän rauhan
Ei yksin jaksa jatkaa sateessa
(Yksin taivallan)
Kahlata lumessa
(Kahlaan lumessa)
Mutta lopussa kaikki on toisin
(Kohti nousua viimeistä)
Kun laskemme seppeleet
(Josta löydän rauhan)
...ja lopussa on kaikki toisin...
4. Suden vuosi
Jo vuosi ja sudesta kasvanut
On peto karhun kaatanut
Voimalla sadan miehen
Käy vastaan karhun kynttä nyt
Niin vuosi ja sudesta kasvanut
On peto karhun kaatanut
Voimalla sadan miehen
Käy vastaan karhun kynttä nyt
Maassa saalis, veri ja vaisto
On peto karhun kaatanut
Kunniasta metsän ja luonnon
Nyt uusi kuningas ottaa vallan
Nälästä tappaa, suojellakseen
Vaeltaa läpi maat ja metsät
Korpin huudosta havahtuu
Aamuun uuteen saaliin hakuun
Jo vuosi ja sudesta kasvanut
On peto karhun kaatanut
Voimallaan sadan miehen vie
Vallan kuninkaalta
Kynnellä raateli
Hampailla kalvoi
Luut ja lihat ympäriltä
Voimasta metsien
Ja nyt itse nousee
Korkeimmalle huipulle
Ja ulvoo ylös kuuta kohti
Kutsullaan huutaa metsille
5. Kirjoitettu vihan kirjaan (pt. III)
Katso, näetkö kaiken?
Ei tuhossa säästynyt kukaan
Miekan upotit saastaiseen lihaan
Kirjoitettu vihan kirjaan
Tuhannet kasvot lumeen peittyy
Kun talvi saapuu maille, mannuille
Laulu kaikuu viimeistä kertaa
Kun veri tahrii lumen
Hiljaa taivaat raikaa
Ilma kylmenee kaiken aikaa
Maa on nyt hiljainen
Kirjoitettu vihan kirjaan
Ja katso, näetkö kaiken?
Ei tuhossa säästynyt kukaan
Miekan upotit saastaiseen lihaan
Kirjoitettu vihan kirjaan
Läpi elämäsi kärsit (Kun kaikki lopulta päättyy)
Tätä ikuista taakkaa (On aika koittanut)
Raskas ja pitkä on tie
Tuonelaan
6. Portti
Maasta kerran esiin astui
Ylpeänä ylös nousi
Unholasta uljaana
Tuonelan tulokas
Pellot siitä täyttyivät
Kun järvi yli äyräiden
Tulvi tuoden Tuonelasta
Mukanansa mahtavan
Maa kylmänä on
Aurinko hautaansa vaipuu
Katkeruuden kädet
Kantavat tyhjyyden
Miekkansa nostatti
Vastaan keihäitä
Leikkas läpi, solmi solmut
Tuo Tuonen tulokas
Portin pahan aukaisi
Ja jätti kuolemaan
Nyt hetken rauhan ehkä saa
Jos portit suljetaan
Viiman varjo
Niin kylmä...
Ei sitä kestä ihminen
Heikko, hauras ihminen
Kylmä, kaunis katse
Yllä tuhotun kylän
Ei tuhkan keskeltä
Valo löydä kotiaan
Kalman kirous langetettu
Portti vahva lukittu
Arvet solmittu
Tuhotun kylän
Ja niin taas haudastansa
Tyhjä aurinko nousee
Ei tuhkan keskeltä
Valo löydä kotiaan
Ja nyt sulkeutuu
Ruosteinen portti
Tähän maailmaan
Joka uneen vaipuu
|
|
